Haastattelimme asiasta useita viranomaistahoja: Elintarvikevirastoa, Tullilaboratoriota, Kuluttajavirastoa, Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitosta (EELA) sekä kasvintuotannon tarkastuskeskusta (KTTK). Lisäksi esitimme lähes samat kysymykset Kuluttajaliitolle ja Kuluttajat-Konsumenterna ry:lle sekä Elintarviketeollisuusliitolle.

Haastatelluista vastasivat annettuun määräaikaan mennessä tai kohtuuajassa Elintarvikevirasto, Kuluttajaliitto ja Kuluttajat-Konsumenterna ry. Elintarviketeollisuusliitosta saimme vastaukset viiveellä, mutta asiallisina. Tullilaboratorion vastaukset tulivat myöhässä ja varsin suppeina. KTTK:sta kerrottiin, että aivan lähiaikoina ei ehditä vastaamaan; EELA:n haastateltua emme ole vielä tavoittaneet puhelimella emmekä sähköpostitse. Kuluttajavirastosta kerrottiin, että elintarvikkeet eivät kuulu heidän valvontansa piiriin.

Täydennämme haastattelukoostetta syksyn aikana, jos ja kun saamme lisää vastauksia.

1. Elintarvikeviraston ylitarkastaja Sanna Viljakainen
2. Tullilaboratorion kemisti Anna-Riitta Savolainen
3. Kuluttajaliiton pääsihteeri Sinikka Turunen
4. Kuluttajat-Konsumenterna ry:n puheenjohtaja Maili Mustonen
5. Johtaja Seppo Heiskanen Elintarviketeollisuusliitosta

Haastattelijan kommenttipuheenvuoro

Vaikka geenimuunnelluista elintarvikkeista on Suomessakin keskusteltu jo useita vuosia, näyttää asiaan liittyvä tieto olevan edelleen jotenkin pinnan alla. Vaikka useimmille haastatelluille viranomaistahoille esitettiin asiasta sähköpostitse vain muutamia yksinkertaisia peruskysymyksiä, oli vastausten saaminen sekä hidasta että mutkikasta. Neljästä viranomaistahosta ainoastaan Elintarvikeviraston ylitarkastaja Sanna Viljakainen vastasi ripeästi ja melko perusteellisesti. Kuluttajajärjestöistä vastaukset sentään saatiin suht. mutkattomasti.

Haastattelun lähtökohtana olleisiin kysymyksiin:

• onko kaikki gm-ravinto merkittyä;
• valvotaanko sitä kunnolla ja
• syödäänkö sitä mahdollisesti myös tietämättä,

emme saaneet kovinkaan lopullisia vastauksia, mutta aika paljon annettujen vastausten perusteella voi tehdä päätelmiä.

Haastattelijan käsitykseksi muodostui, että pakkausmerkintöjen ja maahantuonnin valvonta on varsin pienimuotoista ja vain suppeasti kattavaa. Vaikuttaa siltä, että Suomessa ei edelleenkään ole tahtoa eikä valmiuksia esim. niiden amerikkalaisperäisten elintarvikkeiden valvontaan, joissa voi olla muita gm-ainesosia kuin soijaa tai maissia. Soijaa ja maissiakin sisältäviä tuotteita tutkitaan kovin harvoin. Elintarvikeviraston mukaan koko vuonna otetaan ainoastaan 45 tullilaboratoriossa analysoitavaa näytettä. Tullin mukaan näytteitä olisi analysoitu tähän mennessä 70. Molemma luvut ovat niin pieniä, että voinevat antaa vain suuntaa-antavan kuvan kokonaistilanteesta. Tullin valvontaorganisaatiota ja -valmiuksia gm-valvontaan tulisikin tehostaa huomattavasti.

Ravintoloissa tai esim. kunnallisessa ruokailussa ei geenimuuntelun merkintävelvoitetta ole. Haastattelujen perusteella ei voi tietää, kuinka paljon gm-ainesosia tätä kautta ravintoon ujuttautuu; mutta sitä voi joka tapauksessa hämmästellä, että asia on julkisuudessa jäänyt niin vähälle huomiolle. Toinen haastattelussa esiin tullut huomionarvoinen seikka on se, että gm-tuotannon aiheuttamista valvontakuluista on jo nyt osa langennut luomutuottajien maksettavaksi.

Jos geenimuunneltua ravintoa haluaa kokonaan välttää, on siihen näiden haastattelujen perusteella kaksi hyvää konstia: syö luomua ja syö kotimaista. Kuten Elintarvikeviraston haastattelusta ilmenee, luomutuotteita valvotaan gm-sisällön osalta suhteessa huomattavasti enemmän ja tarkemmin kuin muita tuotteita. Kotimaisuus taas on tae sitä kautta, että maassamme ei vielä toistaiseksi viljellä mitään gm-kasveja ja lisäksi suomalaisten elintarvikeyritysten suhtautuminen geenimuunneltuihin raaka-aineisiin on - myös muuta kautta saamiemme tietojen perusteella - edelleen suhteellisen pidättyväinen. Ravintolaruoan osalta kuluttaja on hieman hankalassa tilanteessa. Myös geenimuunneltujen mikrobien käyttö luonnollisesti arveluttaa osaa kuluttajista.

Oletettavaa ja toivottavaa on, että ainakin tietoisimmat ravintolat ja ravintolaketjut sekä julkisen ruokailun järjestäjät tulevat jo lähiaikoina kertomaan linjauksistaan geenimuunneltujen raaka-aineiden osalta. Vaativatko kuluttajat merkintöjä myös gm-mikrobien käytöstä, se jää nähtäväksi.

Asko Ali-Marttila