Bioturvauutiset 5.1.2004 ************* BIOTURVAUUTISET ************* Kansalaisten Bioturvayhdistyksen uutiskirje – www.bioturva.org GM-MÄNTYJÄ TUTKITAAN TAUTIEPÄILYSTEN TAKIA (Uusi-Seelanti) Uudessa-Seelannissa on aloitettu tutkimukset Rotoruassa kenttäkokeissa kasvatettavien muuntogeenisten mäntyjen mahdollisen saastumisen selvittämiseksi. Väitteet saastumisesta pani alulle kaksi Uuden-Seelannin metsäntutkimuslaitoksen Forest Research Instituten palveluksessa aiemmin työskennellyttä tutkijaa, Dale Smith ja John Hutcheson. Smith erosi työstään vuonna 1996 huomattuaan, että muuntogeenisen radiatamännyn (Pinus radiata) taimia kasvatettiin säännösten vastaisesti samassa kasvihuoneessa loblollymännyn (Pinus taeda) tuontitaimien kanssa. Smith väitti saaneensa todisteita siitä, että Yhdysvalloista tuotu kasviaines oli Fusarium circinatum –sienen saastuttamaa. Smithin mukaan tauti muodosti vakavan uhan koko Uuden-Seelannin metsäteollisuudelle. Nykyään riippumattomana metsäbiologina Rotoruassa työskentelevä Smith väittää kivenkovaan, että loblollymännyn ja muuntogeenisen radiatamännyn taimia kasvatettiin samassa kasvihuoneessa, vaikka loblollyntaimia koskevien lupaehtojen mukaan taimet olisi pitänyt pitää laboratoriossa. ”Amerikkalaiset tutkijat järkyttyisivät kuullessaan, että tällaista on tapahtunut – jo pelkkä epäilys siitä, että tautia voisi löytyä vientipuustamme, on huolestuttava”, Smith toteaa. Smith ilmoitti loppuvuonna 2000 havainnoistaan ympäristöriskejä valvovalle viranomaiselle, ERMA:lle (Environmental Risk Management Authority) sen parhaillaan tutkiessa gm-kenttäkokeita koskenutta lupahakemusta. Myöhemmin lupa myönnettiin. Tuhatkunta muuntogeenistä radiatamäntyä kasvaa tällä hetkellä metsäntutkimuslaitoksen koealueella Rotoruassa. Smithin mukaan ERMA jätti hänen valituksensa huomiotta sillä perusteella, että rikkomus oli tapahtunut ennen vuonna 1999 voimaan tullutta vaarallisia aineita ja uusia organismeja koskevaa lakia, jonka nojalla ERMA oli perustettu. ”Fusarium circinatum on pelottava tauti”, Smith huomauttaa. ”Se voi hyvinkin tuhota koko metsäteollisuutemme, ja asia olisi pitänyt selvittää bioturvallisuuteen kohdistuvana uhkana.” Uuden-Seelannin maa- ja metsätalousministeriö on ryhtynyt tutkimaan tapausta sen jälkeen, kun Smithin entinen tutkijakollega John Hutcheson lähetti asiaa koskevan kirjeen rotorualaiselle Steve Chadwickille, joka istuu parlamentissa työväenpuolueen edustajana. ”Suurin ongelma ei ole metsäntutkimuslaitoksen möhliminen sinänsä, vaan se ettei järjestelmä saanut virhettä korjatuksi”, hän sanoo. Gm-mäntyjä tutkivaa koetta metsäntutkimuslaitoksessa johtava Christian Walter väittää puolestaan kivenkovaan, etteivät hänen tuhat taintaan ole sienitaudin saastuttamia eikä niitä missään vaiheessa kasvatettu yhdessä loblollymännyn taimien kanssa. ”En tiedä, missä [Smithin] todisteet ovat, mutta sen voin sanoa, että kaikkien niiden todisteiden perusteella, joita itse olen parhaillaan keräämässä, puut eivät missään vaiheessa olleet kasvihuoneessa yhdessä”, Walter vakuuttaa. Tuolloin metsäntutkimuslaitoksessa metsäpatologina työskennellyt Peter Gadgil, joka on sittemmin jäänyt toimestaan eläkkeelle, mutta jota pidetään yhtenä alansa johtavista tiedemiehistä, sanoo ettei havainnut loblollymännyn alkioita tutkiessaan mitään merkkejä tartunnasta. Koko erää ei kuitenkaan testattu, sillä testattaessa näyte tuhoutuu, mutta Gadgilin mukaan satunnaisotantaan perustuva testaus on alalla yleisesti hyväksytty käytäntö. ”On selvää, ettei saastumista voida täysin sulkea pois, koska koko materiaalia ei voi testata, mutta uskoakseni olisin kyllä havainnut, jos jotain erityistä olisi ollut.” Vihreän puolueen varapuheenjohtaja Jeanette Fitzsimons huomauttaa, että ellei ERMA:han voi luottaa tällaisten väitteiden selvittämisessä, ”minkä suhteen siihen sitten voi luottaa?” Kiistan vaiheet: 1995: Yhdysvalloissa Princetonin yliopistossa jalostetun loblollymännyn alkion solulinjoja lähetetään Uuden-Seelannin Rotoruaan. 1996: Väitteiden mukaan 614 loblollymäntyä istutetaan laittomasti muuntogeenisten radiatamäntyjen viereen. 1999: Uuden-Seelannin metsäntutkimuslaitoksen tutkija pyytää ERMA:ta tutkimaan tapausta. 2000: Tutkija jättää tapausta koskevan lausunnon geenimuuntelua valvovalle Royal Commission on Genetic Modificationille, mutta sanoo, että lausunnosta myöhemmin ERMA:n verkkosivuilla julkaistu versio oli ”harhaanjohtava ja puutteellinen”. 2000: Noin tuhat muuntogeenistä mäntyä istutetaan hehtaarin suuruiselle alueelle metsäntutkimuslaitoksen kenttäkokeessa. (New Zealand Herald 6.11.2003)