Bioturvauutiset 5.12.2003 ********** BIOTURVAUUTISET – reportaasi ************** Kansalaisten Bioturvayhdistyksen uutiskirje – www.bioturva.org Argentiinan GM-soijakatastrofi Argentiina oli aikoinaan maailman vilja-aitta. Nyt hökkelikylät eli villa miseriat täyttyvät nälkäisistä lapsista ja työttömyyden koettelemat perheet, cartonerot, etsivät kaduilta tähteitä henkensä pitimiksi. Yli puolet väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Aina siitä lähtien, kun Kristoffer Kolumbus rantautui Bahamasaarille 1492, Eurooppa ja Yhdysvallat ovat kahmineet itselleen rikkauksia Latinalaisesta Amerikasta. Bolivian hopeakaivokset ryövättiin puhtaaksi ja maa jätettiin kamppailemaan ankaran puutteen ja köyhyyden kanssa. Meksikosta, Perusta ja Brasiliasta rahdattu kulta täytti Euroopan pankkiholvit. Venezuelasta tehtiin vientiä palveleva kokaplantaasi ja Länsi-Intiasta orjien kansoittama ”sokerisaaristo”. Yli 500 vuotta myöhemmin kolonisoijat ovat vaihtuneet, mutta kolonisaatio ja ryöväys jatkuvat — nyt globalisaation nimissä. Aiemmin sangen monipuolisena maatalousmaana tunnettua Argentiinaa ollaan nyt muuttamassa yhdeksi valtavaksi soijapavun monokulttuuriksi. Maailmanpankin mukaan Argentiinassa kasvatetun soijan määrä on kymmenessä vuodessa liki kolminkertaistunut, ja lähes 100 % siitä on muuntogeenistä eli GM-soijaa. Argentiinan ”soijalinjalle” luotsasi Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) mallioppilaana kunnostautunut presidentti Carlos Menem allekirjoittaessaan 1990-luvulla sopimukset maatalousteollisuuden mammuttien Monsanton ja Cargillin kanssa. Sopimukset solmittiin kongressia kuulematta ja ilman minkäänlaista julkista keskustelua. Sittemmin Argentiina on noussut maailman toiseksi suurimmaksi GM-soijan tuottajaksi Yhdysvaltain jälkeen. Maaseutu jää tyhjilleen, kun maata ja viljelykasveja aiemmin vaalineet maatyöläiset korvataan lentokoneilla ja teollisen maatalouden edellyttämällä infrastruktuurilla. Muuttoliike kaupunkeihin on kiihtynyt huolestuttavasti: 300 000 viljelijää on jättänyt maaseudun, ja yli 500 kylää on katoamassa tai jo autioitunut kokonaan. Teollinen GM-soijan viljely merkitsee maanviljelyskulttuuria, josta on karsittu pois niin kulttuuri kuin ihmisetkin. Sen myötä kaupunkien liepeille nousee maalta paenneiden työttömien maatyöläisten kansoittamia kurjia hökkelikyliä kuin sieniä sateella. Maa peittyy harmaaseen tomuun myrkyllisten maatalouskemikaalien jäljiltä pelloilla, joilla kasvatetaan Monsanton patentoimaa ja sen omalle rikkakasvihävitteelle Round Upille vastustuskykyiseksi kehitettyä muuntogeenistä soijaa. Väestössä on alkanut esiintyä aiemmin tuntemattomia sairauksia ihmisten altistuessa huippumyrkyllisille herbisideille, jotka sisältävät esim. glyfosaattia tai jopa metallia syövyttävää parakvattia, sekä lehtikatoa aiheuttavalle Agent Orangelle, jota Yhdysvaltain armeija käytti tuhoisin seurauksin 1960- ja 1970-luvuilla Vietnamissa. Ennennäkemättömät tulvat tekevät tuhojaan, kun soijaviljelmille raivataan tilaa metsiä hakkaamalla. Vuoristoisissa Saltan ja Juyuyn maakunnissa Bolivian vastaisella rajalla on käynnissä Yungasin subtrooppisten metsien hävitys soijaviljelmien tieltä. Greenpeace on varoittanut, että ikivanhoista pilvimetsistä ei tätä menoa ole viiden vuoden kuluttua enää jälkeäkään. Huhtikuussa Santa Fen kaupunkiin iski tulva, joka ajoi 140 000 ihmistä kodeistaan, peitti alleen kokonaisia kaupunginosia ja vaati useita kuolonuhreja. Tuhannet menettivät kotinsa ja omaisuutensa paetessaan henkensä edestä. Tällaisista tuhoista huolimatta Monsanto on onnistunut liki tuplaamaan voittonsa Argentiinassa: 326 miljoonasta USA:n dollarista vuonna 1998 aina 584 miljoonaan vuonna 2001. Monsantolla on patentti ”Round Up Ready” –soijaan, joten viljelijöiden on hankittava siemenensä yhtiöltä. Lain mukaan heillä ei ole oikeutta jalostaa patentoiduista siemenistä omia lajikkeitaan. Alati lisää voittoja hamuava Monsanton tytäryhtiö Cargill Seeds ja öljy-yhtiö Chevron Texaco ovat lyöttäytyneet yhteen siementuottajien etuja ajavan Argentine Association of Direct Seed Producersin kanssa markkinoidakseen soijaa ratkaisuna maan ravitsemusongelmiin. Tavoitteena on soijapavun juurruttaminen argentiinalaiseen ruokavalioon niin, että ihmisten ravintotottumukset vastaisivat paremmin yhtiöiden liiketaloudellisia intressejä. ”Soja Solidariaksi” eli solidaarisuussoijaksi ristitty projekti markkinoi häikäilemättömästi GM-soijaa varteenotettavana vaihtoehtona köyhimpien yhteisöjen perinteiselle ruokavaliolle ja luo näin pohjaa eräänlaiselle ravitsemukselliselle apartheidille. Soja Solidaria kannustaa soijantuottajia lahjoittamaan prosentin tuotannostaan comedoreille eli työttömien ruokaloille, valtion kouluille, sairaaloille, sosiaalista toimintaa järjestäville korttelitaloille ja vanhainkodeille. Yhteisön elämään osallistuminen nähdään keinona tunkeutua yhteiskunnan sisimpiin kerroksiin. Lahjoitusten ohella kuvioon kuuluvat soijaresepteihin keskittyvät kokkauskurssit ja muuntogeenisen soijapavun etuja korostava terveys- ja ravitsemusneuvonta. Argentiinassa viljellyn GM-soijan turvallisuudesta ei ole tehty riippumattomia tieteellisiä kokeita. Monsanton muuntogeeniset soijapavut altistuvat suurelle määrälle maatalouskemikaaleja, jotka sisältävät glyfosaattia. Glyfosaatti on vesiliukoista ja vaatii seurakseen pinta-aktiivisen aineen voidakseen tunkeutua sisälle kasviin. Glyfosaattia siis löytyy aivan soijapavun ytimestä, eikä se lähde pois pesemällä. Glyfosaatti voi vahingoittaa silmiä ja se aiheuttaa ihotulehduksia ja on lisäksi yhteydessä tietyntyyppiseen imukudossyöpään. Argentiinassa muuntogeenisiä soijatuotteita ei tarvitse merkitä. Soijaa markkinoidaan terveellisenä vaihtoehtona lihalle, ja niinpä myös kolesteroliarvoistaan huolestunut keskiluokka on ottamassa tämän tuhoisan tuotteen omakseen. Soijaviennin jatkuvasti kasvaessa lisääntyvät myös nälkä, syrjäytyminen ja ankara köyhyys tässä kerran niin yltäkylläisessä maassa. IMF:n ja Maailmanpankin rakennesopeutusreseptit tähtäävät eteläisten ja pohjoisten markkinoiden integroimiseen ”vapaakaupan” avulla. Tällaiset maailmanlaajuiset markkinat, joita Maailman kauppajärjestö (WTO) kontrolloi, ajavat kuitenkin nimenomaan suuryritysten etuja. Esimerkiksi tapa, jolla rikkaat maat dumppaavat halpoja ja vahvasti tuettuja tuotteitaan etelän maihin, tuhoaa paikallisten markkinoiden lisäksi kokonaisia elinkeinoja. Näyttää yhä selvemmältä, että paras keino torjua köyhyyttä ja nälkää on taata pääsy paikallisille — ei globaaleille —markkinoille. Argentiina on alkanut tuoda maitoa Uruguaysta, kun tilalliset ovat luopuneet maidontuotannosta viljelläkseen soijaa. Mutta millä ihmiset sitten täyttävät vatsansa, jos tuontiruokaan ei enää olekaan varaa? Soja Solidarian työttömien ruokaloissa tarjoiltavilla Monsanton myrkkypavuillako? Tämän vuoksi pienviljelijöiden kansainvälinen Via Campesina -liike kampanjoi ruokaomavaraisuuden puolesta. Sen sanoma on, että jokaisella maalla on oltava oikeus tuottaa tarvitsemansa ruoka ja suojella omaa ravinnontuotantoaan. Näin tuottajat välttyvät maataloustuotteiden polkumyynnin katastrofaalisilta seurauksilta ja pystyvät toimimaan paikallisilla markkinoilla. Argentiinan Santiago del Esterossa toimiva viljelijöiden liike MOCASE vaatii tämän perustavan ihmisoikeuden palauttamista. Monikansalliset yhtiöt paikallisine yhteistyökumppaneineen yrittävät kuitenkin ajaa viljelijät tiloiltaan raivatakseen yhä enemmän tilaa soijalle. Viljelijöiden koteja on jyrätty maan tasalle ja MOCASEn jäsenet kärsivät puolisotilaallisten joukkojen toimeenpanemista kidutuksista sekä poliittisesta vainosta. MOCASE on elvyttämässä kaikkea sitä, mitä Monsanton muuntogeeniset monokulttuurit tuhoavat: luonnonmukaista maataloutta; metsien palauttamista; aurinko- ja tuulivoimaa; paikallista käsityötuotantoa; ja kestävää tapaa elää ja viljellä maata myös tulevia sukupolvia ajatellen. [Kirjoittajista Ann Scholl on sosiaaliantropologi ja freelance-toimittaja. Facundo Arrizabalaga on lakimies ja freelance-toimittaja. Molemmat asuvat Argentiinassa.] (Green Left Weekly, 12. marraskuuta 2003 http://www.greenleft.org.au)