Oikeuskanslerin päätös
31.3.2004

6.9.2000

Asia: tutkintapyyntö

1. Geenitekniikan lautakunnan toiminnasta geenimuunnellun rapsin luvattoman viljelyn selvittämisen osalta.
2. Geenitekniikan lautakunnan toiminnasta geenimuuntelua koskevan koetoiminnan lakisääteisten valvontavelvoitteiden ja julkisuusperiaatteen vaillinaisen toteutumisen osalta.
3. Geenitekniikan lautakunnan valvonnan yleisistä toimintalinjauksista.

1. Laiminlöikö geenitekniikan lautakunta valvontavelvollisuutensa gm-rapsiasiassa?

Katsaus selvitystyöhömme - taustaa tutkintapyynnölle

Viime vuonna Suomeen tuotiin Mildola Oy:n toimesta geenimuunnellun rapsin siementä ja lehtitietojen mukaan sitä viljeltiin useilla tiloilla yhteensä ainakin sadalla hehtaarilla Suomessa. Sekä Suomen että EU:n lakien mukaan geenimuunneltua rapsia ei saa viljellä. Mielestämme on ilmeistä, että tässä asiassa on rikottu voimassaolevaa lainsäädäntöä.

Kuitenkaan tähän mennessä emme ole havainneet, että geenitekniikan lautakunta olisi valvovana viranomaisena ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin asiassa.

Yhdistyksemme teki viime kesäkuussa (6.-9.6.2000) selvityksen geenitekniikkaa koskevan viranomaisvalvonnan tilanteesta Suomessa. Selvitystä varten haastattelimme (9.6.2000, haastattelijat Markku Rämö, Asko Ali-Marttila, Hannu Hyvönen ja Ossi Kakko) geenitekniikan lautakunnan pääsihteeri Irma Salovuorta ja kysyimme, mihin toimiin on ryhdytty gm-rapsin tiimoilta. Irma Salovuori kertoi - kolme viikkoa asian paljastumisen jälkeen - ettei ole ryhdytty mihinkään toimiin, vaan asia on jäänyt keskustelun asteelle.

Salovuori sanoi lisäksi, että heidän tietonsa asiassa perustuvat vain lehtitietoihin. Salovuoren mukaan näiden tietojen perusteella ei ole selvää, että olisi tapahtunut rikos, sillä hänen mukaansa lehtitietoja gm-rapsin viljelystä ei voi pitää näyttöinä edes siitä, että rapsia olisi Suomessa viljelty.

Johtopäätöksemme

Nähdäksemme maahantuojan julkinen ilmoitus, jossa tämä on myöntänyt tuoneensa maahan gm-rapsia sisältävän siemenerän, riittää todisteeksi viljelykiellon rikkomisesta. Maahantuojaa koskee huolellisuusvelvoite ja on pitänyt olla yleisesti tiedossa, että riski geenimuunneltujen siementen olemassaolosta on olemassa, koska oli kyse Kanadasta tuodusta siemenestä. (Aiheesta lisää liitteenä olevassa poliisille 5.9.2000 jätetyssä tutkintapyynnössä.)

Pidämme käsittämättömänä, ettei tämä näyttö ole riittänyt geenitekniikkalakia valvovalle ylimmälle viranomaiselle toimenpiteisiin ryhtymiseen. Erityisen huolestuttavana pidämme sitä, että asiaa ei 9.6. mennessä oltu ryhdytty edes tutkimaan.

Tutkintapyyntö

Pyydämme oikeuskansleria selvittämään, toimiko geenitekniikan lautakunta asian käsittelyssä asianmukaisesti vai jättikö se viranomaisvelvollisuutensa suorittamatta. Valvonnan tulevaisuuden kannalta on oleellisen tärkeää saada selvyys, onko maassamme minkäänlaista tutkinta- tai sanktiokäytäntöä tilanteissa, joissa lakeja selvästi rikotaan.

2. Onko geenitekniikan lautakunta laiminlyönyt virkavelvollisuutensa geenitekniikan koetoiminnan rekisterin ylläpidosta?

Katsaus selvitystyöhömme - taustaa tutkintapyynnölle

Pyysimme suullisesti 9.6.2000 Irma Salovuorelta tietoja maassamme tehtävästä geenitekniikan koetoiminnasta. Salovuori kertoi, ettei ilmoitusvelvollisuuteen perustuvasta geenitekniikan koetoiminnasta ole koottuna rekisteriä, vaan tiedot on vain kirjattu saapuvan postin diaarikirjaan. Salovuoren mukaan pyytämämme listan kokoaminen vaatisi usean kuukauden työn.

Myöhemmin geenitekniikan lautakunnan lakimies varmisti puhelimitse saman asian yhdistyksemme puolesta asiaa hoitaneelle varatuomari Mikko Vartiaiselle.

Pyysimme heinäkuun alussa myös kirjallisesti geenitekniikan lautakunnalta listaa kaikesta Suomessa tehtävästä geenitekniikan koetoiminnasta. Vastauksena pyyntöömme saimme lautakunnalta listan, jonka otsikkona oli "Kotimaiset tutkimus- ja kehittämiskokeet" sekä 70 kappaletta geenitekniikkalain 14 §:n 70 toimitilailmoituksen perusteella tehtyä päätöstä. Aineistosta puuttui kuitenkin kokonaan pelkkään ilmoitusvelvollisuuteen ja hakijan omaan riskinarviointiin perustuvat kokeet. Emme siis saaneet pyytämistämme dokumenteista kuin murto-osan.

Myös lueteltujen kenttäkokeiden osalta geenitekniikan lautakunnan tiedottaminen on ollut ristiriitaista. Toukokuussa tehdyissä puhelintiedusteluissa saatiin tarkastaja Kai Korpelalta kenttäkoepaikkakunnista aivan erilaisia tietoja kuin postitse saamamme 4.7. päivitetty lista kertoo. Korpelan antamien tietojen mukaan kenttäkokeita olisi tehty mm. seuraavilla paikkakunnilla: Helsinki, Janakkala, Jokioinen, Jyväskylä, Oulu, Parkano, Punkaharju ja Salo. Myöhemmin (4.7.2000) päivitetyssä listassa Parkanoa ja Jyväskylää ei mainita, mutta mukaan on tullut useita paikkakuntia, joista puhelimitse ei oltu kerrottu.

Kenttäkokeiden lukumäärästä olemme saaneet useita eri arviota: 14 kpl, noin 15 kpl ja 19 kpl. Postitse saamamme listan perusteella kokeiden lukumääräksi osoittautui - listan kaikki paikkakunnat mukaan lukien - 38.

Käynnissä olevien kenttäkokeiden määrästä Salovuori totesi 9.6.2000, että "kokeita on käynnissä ihan vaan pari, kolme". 4.7.2000 päivätyn listauksen mukaan kokeita on käynnissä kahdeksan kappaletta.

Yhdistyksemme saamat tiedot pelkkään ilmoitusvelvollisuuteen liittyvien kokeiden lukumäärästä ovat vaihdelleet välillä 130-200, kunnes Helsingin Sanomat julkaisi 21.8.2000 luvun 256, joka sekin oli toimittajalta saadun tiedon mukaan saatu geenitekniikan lautakunnalta.

Kenttäkokeiden osalta pyysimme Salovuorelta tapaamisemme yhteydessä tietoja keskeytettyjen kokeiden raporteista. Emme saaneet tietoja, vaikka niiden tulisi olla kerättynä ja julkisia.

Maanantaina 4.9.2000 ilmoitimme geenitekniikan lautakunnalle (pääsihteeri Irma Salovuorelle, tarkastaja Kai Korpelalle ja osastosihteeri Hannele Leiwolle), että haluaisimme 5.9. heille sopivana ajankohtana vierailla geenitekniikan lautakunnan tiloissa tutustuaksemme muutamiin heidän rekisteristään löytyviin tietoihin. Osastosihteeri Hannele Leiwon meille lähettämässä telefaxissa kuitenkin ilmoitettiin, että "Virkamatkojen ja kokousten vuoksi kyseinen ajankohta ei kuitenkaan valitettavasti sovi. Pyydämme ystävällisesti teitä palaamaan asiaan 15.9.2000 jälkeen."

Siis lähes kahteen viikkoon ei lautakunnasta löydy henkilöä, joka voisi antaa meille yksinkertaisesti rekisteristä löytyviä tietoja!

Asetus virastojen aukiolosta (N:o 332/1994, 1§) kuitenkin edellyttää, että valtion virastot ovat auki arkisin klo 8 - 16.15 välisenä aikana. Poikkeuksellisistakin aukioloajoista saman asetuksen 4§ edellyttää, että viraston on huolehdittava siitä, että poikkeuksellinen aukiolo voidaan toteuttaa vaarantamatta viraston asiakaspalvelu- ja viranomaistehtäviä.

Johtopäätöksiämme

Kokeiden määrää koskevat epätarkkuudet viittaavat karkeisiin laiminlyönteihin kunnollisen rekisterin ylläpidossa. Haluttomuus rekisteritietojen esittämiseen kertoo samasta asiasta. On ilmeistä, että suurin osa koetoiminnasta on kunnollisen rekisterin ja julkisen tiedonsaannin saavuttamattomissa. Tilanne on valvonnan kannalta mahdoton.

Jos kokeiden suorittaja voi itse arvioida oman toimintansa riskiluokituksen ja ilmoittaa tältä pohjalta kokeet ilmoitusvelvollisuusluokkaan kuuluviksi ja toisaalta jos tästä toiminnasta ei pidetä ajantasaista rekisteriä, ollaan tilanteessa, jossa valvontaa ei käytännössä ole. Toimintaa, josta ei pidetä edes rekisteriä, ei voida seurata ja valvoa sen enempää julkisuuden kuin viranomaistenkaan taholta.

Tutkintapyyntömme

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain tarkoituksena on turvata perustuslain takaama perusoikeus. Asiakirjojen julkisuus on pääsääntö, josta voi poiketa vain perustellusta laissa säädetystä syystä. Tietoja pyydettäessä geenitekniikan lautakunta on vedonnut siihen, ettei tietoja ole rekisteröity. Vaikuttaa muutoinkin siltä, että se välttelee kaikenlaisen tiedon antamista ja pyrkii näin ilmeisesti suojelemaan valvottavan elinkeinoelämän etuja.

Tämän vuoksi pyydämme oikeuskansleria tutkimaan, onko joku geenitekniikan lautakunnan virkamies mahdollisesti syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen (RL 40:10), tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen (RL 40:11) tai muuhun rikkomukseen, kun geenitekniikan lautakunta on saamiemme tietojen perusteella arvioituna laiminlyönyt geenitekniikan rekisterin ylläpitämisen geenitekniikka-asetuksen mukaisesti ja lisäksi kieltäytynyt luovuttamasta pyytämiämme julkisia tietoja.

Varaamme tältä osin vielä tilaisuuden täydentää tutkintapyyntöämme, jos lautakunta jatkaa julkisuuslainsäädännön vastaista menettelyään syksyn 2000 aikana.

3. Ovatko geenitekniikan lautakunnan yleiset toimintalinjaukset lain kanssa sopusoinnussa?

Katsaus selvitystyöhömme - taustaa tutkintapyynnölle

Yleisesti olemme haastatteluissamme saaneet kokeiden valvonnasta sellaisen kuvan, että ilmoitusmenettelyyn ei liity seurantaa eikä valvontaan liity seurantakäyntejä, pistokokeista puhumattakaan. Jopa kenttäkokeiden osalta näyttää aktiivinen valvonta puuttuvan täysin. Geenitekniikan lautakunnan pääsihteeri Irma Salovuori totesi Helsingin Sanomissa (21.8.00): "Tutkija on paras asiantuntija uudessa asiassa ja pystyy parhaiten tekemään riskiarvioinnin." Tässä selvästikin tarkoitettiin nimenomaan koetta suorittavaa tutkijaa itseään. Voidaanko varovaisuusperiaatteen mukaan toimittaessa todella hyväksyä tutkijan vapaaehtoisesti antama tieto valvonnan ainoaksi lähtökohdaksi?

Esimerkki lautakunnan mielestämme kohtuuttomasta passiivisuudesta on kohdassa 1 käsitelty rapsiasia. Geenitekniikan lautakunta ei vielä kolme viikkoa selvästi lainvastaisen menettelyn jälkeenkään ollut toiminut millään tavoin edes asiaa selvittääkseen. Irma Salovuori kertoi meille 9.6., että heidän tietonsa asiassa perustuvat vain lehtitietoihin. Ellei geenitekniikan lautakunnan kuulu tarttua tällaisiin asioihin, kenen sitten?

Johtopäätöksemme

Mielestämme geenitekniikan lautakunta on instituutiona selkeästi samaistunut valvottavaansa eikä yhteiskunnan etuun, joka on kirjattu lain periaatepykälään ja viranomaisvelvoitteisiin. On tärkeää tiedostaa, että kyse on teknologiasta, joka riskeiltään voidaan nähdä jopa potentiaalisena joukkotuhoaseiden valmistusmenetelmänä. (Toisaalta kansalaisista valtaosa - noin 65% - ei hyväksy geenimuunneltuja tuotteita markkinoille edes asianmukaisesti merkittyinä.)

Tutkintapyyntömme

Pyydämme oikeuskansleria tutkimaan toteuttaako geenitekniikan lautakunta geenitekniikan valvontavelvollisuuttaan lain edellyttämällä tavalla pelkästään passiivisena ilmoitusten vastaanottamisinstituutiona toimiessaan - vai edellyttääkö laki valvonnalta aktiivisempaa otetta joko kenttäkokeiden tai laboratoriokokeiden tai molempien valvonnassa?

Viittaamme tässäkin geenitekniikkalain 1. pykälään, jonka mukaan lain tarkoitus on ... EHKÄISTÄ ja torjua haittoja, joita geenitekniikalla muunnettujen organismien käyttö voi aiheuttaa ihmisen terveydelle, eläimille, omaisuudelle ja ympäristölle. (korostus lisätty)

Markku Rämö, Kansalaisten Bioturvayhdistyksen varapuheenjohtaja
Asko Ali-Marttila, Kansalaisten Bioturvayhdistyksen tiedottaja