> Metsäadressi

On kummallista, että arvovaltainen tutkijajoukko nyt pyrkii vähättelemään tutkimustoiminnan aiemmin avoimesti ilmaistuja päämääriä tuottaa metsiimme siirtogeenisiä viljelypuita. Professori Jyrki Kettunen, joka toimii laajassa, Suomen Akatemian, Tekesin, KTM:n ja MMM:n rahoittaman puiden perimää tutkivassa hankkeessa ohjausryhmän puheenjohtajana, ei kiistä tutkimuksen pyrkimyksiä tuottaa metsänviljelyyn siirtogeenisiä lajikkeita. Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa viime elokuussa hän kertoo Suomen olevan "eturivissä" geenimuunneltujen puiden kehittelyssä ja ennakoi, että jo viidentoista vuoden päästä Suomessa on siirtogeenisten puiden sopimusviljelijöitä. Hänen mukaansa tutkimusohjelman yhtenä tavoitteena on mm. selvittää, miten puun perimää säätelemällä voitaisiin vähentää ligniiniä ja muuttaa se helpommin poistettavaan muotoon. Myös taudeille vastustuskykyisiksi suunniteltuja puita on kenttäkokeissa.

Siirtogeenisten kasvien kenttäkokeiden perusongelma on siinä, kuinka estetään perimän karkaaminen siitepölyn ja siemenien kautta. Kenelläkään, edes tutkimuksen nimissä, ei ole oikeutta tuottaa hallitsemattomasti leviävää arvaamatonta geenisaastetta metsiimme, pelloille tai pientareille. Ylisukupolvisia riskejä ei ole oikeutta ottaa. Esimerkiksi Viikin siirtogeenisten koivujen osalta perimän leviämisen riskin arvellaan poistuvan sillä, että koivut on ajateltu kaataa ennen kukkimisikää. Uudet tulokset siirtogeenisten puiden odottamattomista sivuvaikutuksista kertovat kuitenkin, että kukinnan aikaistuminen on näillä puilla mahdollista. Ovatko tutkimuksen rahoittajat valmistautuneet mahdollisiin korvausvaatimuksiin metsätalouden harjoittajien osalta jos "geenivahinko" pääsee tapahtumaan?

Toinen suuri riski liittyy kasvitauteihin. On olemassa erittäin vakava mahdollisuus uusien kasvitautien syntymiseen sekä itse muunteluprosessissa että viljeltäessä siirtogeenisiä kasveja, joiden perimään on toivottujen geenien lisäksi infektoitunut myös "työkaluina" käytettyjen aitosyöpäbakteerien ja kukkakaalimosaiikkivirusten perimää. Kuka korvaa mahdollisten kasvitautien aiheuttamat vahingot maa- ja metsätaloudelle? Ovatko rahoittajilla vakuutukset kunnossa? Onko kasvitautivalvonta ajantasalla mahdollisten uusien patogeenien osalta?

Puutteet riskinarvioinneissa ja avoimuudessa kenttäkokeiden käynnistämisen osalta antavat perusteen ottaa koko ko. tutkimuksen toteuttaminen uuteen tarkasteluun. Varaslähtöä ei tule hyväksyä tieteen kilpakentilläkään. Erityisesti koealueiden lähistöllä asuvaa väestöä olisi pitänyt kuulla, mutta koska sopivilla ilmavirtauksilla puiden siitepöly voi levitä satoja kilometrejä, asia koskee meitä kaikkia.

Asiaa kannattaisi myös tarkastella talouden ja markkinanäkymien valossa. Metsätaloudessa siirtogeeniset puut tulevat olemaan vihoviimeinen laatumerkki, jolle markkinoita ei ole luvassa. Myös elintarviketuotannossa arvostetuin laatumerkki on geenimuuntelusta vapaalla tuotteella. Trendit ovat kasvavia.

Tilanne on mielenkiintoinen. Paras "bioteknologinen" panostus maamme maa- ja metsätaloudelle olisikin se, että emme panostaisi, vaan julistautuisimme maa- ja metsätalouden osalta geenimuuntelusta vapaaksi vyöhykkeeksi! Tällainen kansainvälinen kampanja on käynnissä ja se tarjoaa Suomelle todelliset markkinamahdollisuudet, jos vain biohuuma hellittäisi ja kansallista etua jaksettaisiin oikeasti miettiä.

Hannu Hyvönen
FK, Kansalaisten Bioturvayhdistyksen pj.
Iisalmi