> Metsäadressi

Metsäekosysteemit ovat maailman monimutkaisimpia elollisia järjestelmiä. Se ilmenee myös metsäekosysteemiä ylläpitävien puiden geneettisessä rakenteessa. Esimerkiksi männyn genomi on moninkertainen ihmisen geenijärjestelmään verrattuna.
    Evoluution kannalta metsä on ymmärrettavissä miljoonia vuosia jatkuneena ohjelmointityönä, jossa elämä on kirjoittanut geenisanoilla kunkin lajin perimää. Tässä luomisen työssä ovat syntyneet lajit ja niiden väliset loputtomat ekologiset vuorovaikutussuhteet.
    Evoluutioprosessin kannalta metsä ei ole niinkään taistelukenttä vaan rakennustyömaa, jossa lajit vuosi vuodelta kehittyvät omiin ekologisiin lokeroihinsa ja syntyy elollisille järjestelmille ominainen yhteistyön, synergian, monimuotoinen kenttä.

Metsäekosysteemin kestävyyden ja evoluutioprosessin jatkuvuuden kannalta kunkin puulajin sisäinen geneettinen monimuotoisuus on ratkaisevan tärkeää. Puutarhatalouteen on kehitetty kloonattuja lajikkeita, mutta metsäekosysteemin mittakaavassa malli voi osoittautua tuhoisaksi. Kloonimetsässä voi kasvaa muutamaa geneettisesti erilaista kloonia, mutta luonnollisessa tilanteessa lähes kaikki puut ovat (vesasyntyisiä lukuunottamatta) erilaisia.
    Metsäekosysteemin kestävyys voidaan hahmottaa ketjuna: Lajinsisäinen monimuotoisuus on pääomaa, jolla laji sopeutuu muuttuviin olosuhteisiin. Lajistollinen monimuotoisuus puolestaan on pääomaa, jolla ekosysteemit sopeutuvat muuttuviin olosuhteisiin.
    Kloonipuiden viljely on se virhe, josta vanha sanontakin jo varoittaa: kaikkia munia ei pidä laittaa yhteen koriin. Ongelmia tuottaa erityisesti puiden pitkä ikä. Kloonattujen puuyksilöiden satunnaiset heikkoudet voivat ilmentyä pitkän, ihmisiän ylittävän ajanjakson aikana. Riskit lisääntyvät olennaisesti jos kloonaamalla levitetään metsäluontoon geenimuunneltuja lajikkeita.
    Puiden geenimuuntelua on markkinoitu ratkaisuna moneen ongelmaan. On luvattu kehittää tauteja ja kylmyyttä kestäviä "lajikkeita" ja tuholaisia sietäviä tai prosessiteollisuuteen soveltuvampia kantoja.
    Lajirajat ylittävät geeninsiirrot voivat kuitenkin tuottaa melkoisia yllätyksiä. Kuinka ympäröivä ekosysteemi suhtautuu näihin teknobiologisen maailman tuotteisiin? Kuinka itse puut elinkaarensa aikana toimivat ja mitä tapahtuu, kun geenimuunneltu perimäaines leviää luonnonkantoihin?
    Ekologinen perspektiivi kertoo, että riskit ovat moninaiset; myös ensimmäiset geeninsiirtojen koetulokset kertovat, että yllätyksiä on luvassa. Puiden geenimuuntelijat ovat toistuvasti törmänneet odottamattomiin sivuvaikutuksiin, vaikka siirtogeenisiä puita on testattu vasta muutamien vuosien ajan. Nykyisen tietämyksen tasolla geenimuuntelu ei todellakaan ole sellaista "täsmäjalostusta" kuin alan edustajat ovat antaneet meille ymmärtää.

Yksi ongelmista on myös perimävirtojen saastuminen. Puiden siitepöly voi lentää satoja kilometrejä ja myös mahdollisuus siihen, että muunneltu perimä leviää puista maaperäeliöstöön on olemassa.
    Pahimmillaan ongelmallinen geenisaastunta on elävä ja peruuttamaton tapahtuma, jolla ei ole puoliintumisaikaa. Tässä mielessä geenisaastunnan riskit ovat kemikaaliriskejä ja jopa ydinvoimariskejäkin vakavampia. Rion biodiversiteettisopimukseen sisältyvä varovaisuusperiaate (precautionary principle) edellyttää pidättäytymisestä toiminnasta, joka voi aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle.
    Ympäristöjärjestöt ja useat tutkijat ovat esittäneet huolensa siirtogeenisillä puilla tehtävistä kenttäkokeista, ja maailmalla vahvistuu vaatimus riskejä aiheuttavan koetoiminnan keskeyttämisestä. Muun muassa Suomen ympäristöministeriön ylitarkastaja Tuula Pehu on ilmaissut huolensa puiden geenimuuntelun ekologisista vaikutuksista.

Suomen kannattaisi vastustaa puiden geenimuuntelua jo siksikin, että muuntelun ei voida odottaa edistävän suomalaista metsätaloutta. Gm-puiden kehittely liittyy maailmalla ennen muuta suuren mittakaavan plantaasiviljelyn tarpeisiin.
    Suomen oloihin on vaikea kuvitella gm-lajikkeisiin perustuvaa puuntuotantoa. Metsänomistajan kannalta jo nykyisenkin metsänviljelyn uudistamiskustannukset ovat ylittäneet kannattavan toiminnan rajat. Suomen metsätaloudelle puiden geenimuuntelu ei lupaa mitään näköpiirissä olevaa taloudellista etua. Sen sijaan kenttäkokeiden keskeyttäminen olisi kansainvälinen signaali, joka nostaisi Suomen uskottavuutta kestävän metsätalouden kehittäjänä.
    Kenttäkokeiden keskeyttäminen olisi perusteltua myös siksi, että tutkimuksessa on tapahtunut selvä varaslähtö. Kyseenalaistettua koetoimintaa on käynnistetty ilman riittävää monitieteellistä riskien arviointia ja avointa kansalaiskeskustelua. Myös tältä osin ristiriita kansainvälisten metsä- ja ympäristösopimusten kanssa on olemassa.

Hannu Hyvönen
Kirjoittaja on Kansalaisten Bioturvayhdistyksen puheenjohtaja ja
Ekometsätalouden Liiton hallituksen jäsen.