Asia: Hallituksen esitys (42/2004) Eduskunnalle laeiksi geenitekniikkalain sekä rikoslain 34 luvun 4§:n ja 44 luvun 9§:n muuttamisesta

Arvoisa puheenjohtaja, valiokunnan jäsenet. Kansalaisten Bioturvayhdistys kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi esillä olevasta asiasta. Haluamme nostaa esiin sekä muutamia yksityiskohtaisia seikkoja, että laajempia periaatteellisia kysymyksiä geenitekniikan sääntelystä.

Voimassaoleva geenitekniikkalaki ja -asetus ovat vuodelta 1995, jolloin maailmanlaajuisesti oltiin levitetty ympäristöön vasta hyvin vähän muuntogeenisiä organismeja. Kuluneen 10 vuoden aikana tiedot geenien toiminnasta, niiden vaikutuksesta proteiinien tuotantoon ja laajemmin aineen-vaihduntaan sekä gm-kasvien viljelyongelmista on lisääntynyt huomattavasti. Monia aikaisemmin tieteellisinä faktoina pidettyjä seikkoja on kumoutunut. Lisätiedoista huolimatta tai juuri niistä johtuen epävarmuudet geenimuuntelun vaikutuksesta ympäristöön sekä ihmisten ja eläinten terveyteen ovat vain lisääntyneet. Lainsäätäjien tulee huomioida, että varovaisuusperiaatteen korostaminen on entistäkin ajankohtaisempaa.

Aluksi ihmettelen miksi lakiesityksen on vasta nyt eduskunnassa? Vielä viime kesäkuussa päivätyssä luonnoksessa lain piti tulla voimaan saman vuoden aikana. Tämän lakimuutoksen myöhästymisen takia - tai ainakin näin meille on kerrottu - Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan hyväksyminen on jäänyt niin myöhään, että Suomi ei voinut osallistua tärkeään ensimmäiseen osapuolikokoukseen täysivaltaisena. Lisäksi ainakin yksi uusi kenttäkoehakemus on jätetty geenitekniikan lautakunnan käsiteltäväksi, ja mikäli se hyväksytään tapahtuu koe aina vuoteen 2008 asti vanhan lain mukaisesti.

Bioturvayhdistys pitää lakimuutoksessa hyvänä periaatetta, että valvontaa jaetaan geenitekniikan lautakunnalta muille viranomaisille. Samoin lautakunnan ohjeiden korvaaminen STM:n asetuksilla on kannatettavaa. Geenitekniikkarekisterin pidon siirtäminen STM:n tuotevalvontakeskukselle on positiivista. Onhan oikeuskanslerikin 31.3.2004 päivätyssä päätöksessä (Dnro 889/1/00) moittinut geenitekniikan lautakuntaa rekisterivelvollisuuden huonosta hoidosta ja rajoittanut yhdistyksen tietojen saamista ilman asiallista perustetta.

Käsillä olevasta esityksestä ei valitettavasti käy helposti ilmi mitä kaikkea avoimen käytön direktiivistä on tarkoitus myöhemmin säätää asetuksilla. Valtakirja on kovin avoin ja voisi olla selkeyttävää, jos lain valmistelijat osoittavat artiklakohtaisesti mitkä ollaan nyt lain kautta panemassa täytäntöön ja mitkä myöhemmin asetuksilla.

Se mitä esityksessä ei huomioida lainkaan on direktiivin 2001/18/EY tärkeä lisäysartiklaa (26a), mikä tehtiin kesäkuussa 2003 Euroopan neuvoston ja parlamentin asetuksen 1829/2003 säätämisen yhteydessä: "Jäsenvaltiot voivat toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä välttääkseen muuntogeenisten organismien tahatonta esiintymistä muissa tuotteissa." Tämän artiklan huomioiminen tavalla tai toisella on tärkeää, koska se mahdollistaa mm. gm-vapaat alueet, jos sellaisia tarvitsee perustaa.

Yksi merkittävä asia laissa on tiedon julkisuus. Lautakunnalle tulisi uudessa laissa osoittaa selkeitä lisävelvollisuuksia tiedon julkistamisessa, ottaen huomioon salassa pidettävät tiedot. Päätöksenteon avoimuus ja läpinäkyvyys ovat myös edellytyksiä yleisön suuremmalle luottamukselle gm-organismeja kohtaan.Yhdistys on jo aiemmissa yhteyksissä esittänyt mm.eri viranomaisten yhteisen geenitekniikkatiedon portaalin perustamista.

Yhdistys toivoo, että lainsäätäjä esittää selkeästi millä tarkkuudella jatkossa tulisi ilmoittaa a) kenttäkokeiden b) levitettäessä markkinatarkoituksissa. Geenitekniikan lautakuntaa vastaan käymässämme oikeudenkäyntien sarjassa Hämeenlinnan hallinto-oikeus katsoi olevan oikein julkistaa kenttäkokeiden paikka vähintään kylän. lähiön tms tarkkuudella ja myös ilmoittaa tilan nimi tai rekisterinumero, ellei se ole lähes kokonaan ko. koealue (Dnro 02070/01/5300). KHO katsoi hallinto-oikeuden päätöksen oikeaksi. Esimerkiksi Iso-Britanniassa koeviljelmien sijainnin saa selville viranomaisen kotisivulta n. 100 metrin tarkkuudella.

Markkinoille levittämiseen käytettävästä maa- ja metsätalousministeriön alaisen TIKE:n rekisteristä ei käsittääksemme voi kansalainen saada tietoja. Onko tarkoitus muuttaa maaseutuelinkeino rekisteriä koskevaa lainsäädäntöä niin, että kuka tahansa pääsisi tutustumaan missä gm-kasveja viljellään tai kokeillaan, kuten avoimen käytön direktiivi velvoittaa?

5g §:ssä tulisi säätää, että valvontaviranomaisten toiminnasta ja valvonnan tuloksista tulisi julkistaa vuosittain yhteenveto.

19§:ssä säädetään raportoimisesta sellaisista kokeellisen levittämisen tuloksista, jotka liittyvät riskeihin. Yhdistys katsoo, että toiminnanharjoittajien on raportoitava kaikista tuloksista, sillä lautakunnan on saatava mahdollisimman paljon tietoa laajempia tutkimuksia varten. Toiminnanharjoittaja ei voi tietää mitkä kaikki tulokset ovat oleellisia jälkikäteen tehtäviä levittämisen vaikutuksen tutkimuksia varten.

20§:ssä säädettävää arviointikertomusta varten tulisi toiminnanharjoittajalle asettaa velvoite toimittaa lautakunnalle tehtyjen tutkimuksien "raakadata" ei ainoastaan siitä tehtyä yhteenvetoa. Tämä periaate on ehdoton edellytys lautakunnan mahdollisuuksille riippumattomasti arvioida tuotetta.

26§:ssä tulisi myös erikseen mainita, että rekisteriin tallennetaan ryhmien tai yksityishenkilöiden esittämät huomautukset tai uudet esille tulleet seikat.

28§:ssä on poistettu esityksestä nykyisessä laissa oleva 3 momentti, jossa säädetään toiminnanharjoittajalta perittävistä kustannuksista. Perusteita poisjättämiselle ei kuitenkaan anneta. Onko kustannuksien sälyttäminen toiminnanharjoittajalle selvää ilmankin tätä selvennystä?

Lain perusteluosassa on ainoastaan lyhyt viittaus Biotekniikan neuvottelukunnan työvoiman lisäystarpeeseen. Sen lisäksi laissa ei säädetä mitään neuvottelukunnasta, kuten ei myöskään voimassa olevassa laissa, vaan asetuksessa. Eikö neuvottelukunnasta tulisi säätää lailla? Bioturvayhdistys tukee sitä, että neuvottelukunnan työvoimaa lisätään kokopäiväiseen sihteeriin. Toivomme kuitenkin, että tämän seurauksena neuvottelukunta huomattavasti piristää toimintaansa ja järjestää myös kansalaisten konsensustyylisiä kokouksia. Neuvottelukunta on tähän asti katsonut pääroolikseen edistää geeniteknologian käytön laajenemista ja hyväksymistä eikä ole ottanut vastuulleen eettisen keskustelun käymistä tai tiedottamista. Yhdistyksemme yhteistyöehdotuksiin on suhtauduttu lähes vihamielisesti.