Vetoomus

Rehuteollisuus on viime aikoina esittänyt, että muuntogeenisen raaka-aineen käytöstä Suomessa tulisi pian tehdä päätös. Teollisuus on kiitettävästi tähän asti pitäytynyt erossa gm-soijasta ja -maissista. Periaatepäätöksen pitäminen voimassa vielä toistaiseksi on oikea ratkaisu.

Teollisuus teki itse selvityksen mistä syistä rehut ovat Suomessa hintavampia kuin kilpailijamaissa. Selvityksen mukaan kustannusero tärkeimpiin kilpailijamaihin on 42 miljoonaa, josta gm-vapaan soijan osuus on noin 4 miljoonaa.

Ei voi kieltää, etteikö 4 miljoonaa kuulostaisi isolta lisäkululta. Sitä täytyy kuitenkin arvioida sen mukaan mitä saadaan ja mitä toisaalta menetetään. Jos lasketaan gm-vapaan rehun lisähinta Suomessa tuotettua sian- ja siipikarjalihan kiloa kohti se onkin vain noin 1,5 senttiä. Kuluttajan ei tarvitsisi olla valmis maksamaan kuin 10 senttiä enemmän lihakilosta, niin varmasti koko ketju saisi korvauksen gm-vapaan soijan käytöstä.

Tuntuu, että gm-vapaa soija nähdään teollisuudessa sopivana syntipukkina tilanteessa, jossa rehujen hintojen nousulle on suurempaa painetta muista syistä. Kaikenlaisen soijan hinta on maailmanmarkkinoilla noussut, tässä ei gm-soija tee poikkeusta. Tämä on seurausta lisääntyneestä lihantuotannosta maailmassa.

Useat maat, suurimman gm-vapaan soijan tuottajamaan Brasilian lisäksi, ovat nähneet gm-vapaassa soijassa mahdollisuuden. Kiina on kertonut lisäävänsä soija-alaa ja suuntaavansa tuotantonsa juuri gm-vapaata soijaa haluavan Euroopan markkinoille. Myös Yhdysvalloissa toinen suurista viljan kauppa- ja kuljetusyhtiöistä ADM on alkanut gm-soijan erottelun gm-vapaasta soijasta. Cargill kieltäytyy vielä.

Suomi ei ole gm-vapaan soijan käytössä yksin. Myös Norja ja Sveitsi ovat siihen sitoutuneet, Ruotsissakin ollaan pitkälti samassa tilanteessa. Osuuskunta Felleskjopet Norjassa on tehnyt ennakkoluulottoman sopimuksen gm-vapaan soijan tuottamisesta zimbabwelaisten pienviljelijöiden kanssa.

Kuluttajan mielipiteen muodostamisessa tärkeintä on tieto tuotteesta. EU:n lainsäädäntö ei anna mahdollisuuksia valita gm-rehuilla tuotetun ja gm-vapaalla rehulla tuotetun eläintuotteen kohdalla, sillä merkintälainsäädäntö ei mene niin pitkälle. Kun suomalainen maatalous on sitoutunut gm-vapaisiin rehuihin ei kuluttajille informoiminen ole ongelmallista.

Ongelma on myös se, että ennen viime joulukuuta ei kuluttajilla ollut tiedossa, että pääosa Suomeen tuotavista eläintuotteista on gm-soijalla syötetyistä eläimistä peräisin. Miksi Suomessa ei ole käytetty tätä eroa myyntivalttina kotimaisen tuotteen puolesta?

Ruotsissa vuoden 2003 lopulla tehty tutkimus osoitti, että 73% tukholmalaisista on varmasti tai mahdollisesti halukas maksamaan 10% enemmän gm-vapaasta sianlihasta eli siitä, että eläin ei ole elämänsä aikana syönyt geenimuunneltuja raaka-aineita sisältäviä rehuja. Tutkimukseen vastasi 1200 pääkaupunkiseudulla asuvaa henkilöä. Suomessa vastaavaa tutkimusta ei ole tehty. Onko teollisuudella siis tiedossa miten suomalainen kuluttaja käyttäytyy?

Sama on tilanne Elintarviketeollisuusliiton GMO-linjauksen ja MMM:n geenitekniikkastrategian kohdalla. Molemmat lähtevät siitä, että pääosa kuluttajista hyväksyy gm-tuotteet, vastoin eri Euroopan maissa ja Suomessa tehtyjä kuluttajatutkimuksia. Kuluttajat eivät kerta kaikkiaan hyödy nykyisistä gm-sovelluksista, rikkakasvihävitteitä ja tuholaisia kestävistä lajikkeista. Miksi kuluttajat ostaisivat niitä?

Maatilan Pellervossa (2/2004) kerrotaan sianlihantuottajien olevan miettiväisiä, että miten suomalaiskuluttajat suhtautuisivat gm-soijan käyttöön. Suomalaiset kuluttajat ovat kuitenkin suomalaistuotteiden tärkein ostajaryhmä. On siksi kyseenalaista, että kuluttajien suhtautumista gm-rehuilla tuotettuun eläintuotteeseen ei ole selvitetty, vaikka nyt huudetaan päätöksiin muutosta.

Päätös siirtymisestä gm-soijaan olisi linjaus laadukkuutta vastaan kustannustehokkuuden ohjaamana. Aiotaanko seuraavaksi karsia tuontiraaka-aineiden salmonellattomuuden varmistamisesta? Se maksaa kuitenkin 6 miljoonaa. Suomalaisten kuluttajien lisäksi ei-gm-rehulla syötettyä lihaa haluaa myös suuri osa eurooppalaisista. Kun muissa maissa on lähes mahdotonta osoittaa eläintuotteita tuotetun gm-vapaalla rehulla, Suomessa siihen on vielä täysi mahdollisuus.

Suomen maa- ja elintarviketalouden olisi aiheellista ensin katsoa kuinka kuluttajat hyväksyvät kauppoihin piakkoin tulevat tuonti-gm-elintarvikkeet ja sitten vetää johtopäätöksiä siitä, mihin kannattaa sitoutua. Kyseessä on kuitenkin melko peruuttamaton päätös ja pienen tuottajaryhmän mahdollisesti saama hyöty voi olla lopulta kokonaishaitta.

Soijan käyttäminen valkuaisrehuna tulisi yleensä ottaen kyseenalaistaa suuressa osassa eläintuotantoamme, kuten Valion Eeva Brofeldt tekee Maito ja Me -lehdessä (1/2004). Maidon, naudanlihan, lampaanlihan ja pitkälti myös sianlihan sekä siipikarjan tuotannossa voidaan ja tulisi tukeutua herneeseen, härkäpapuun ja rypsirouheeseen. Niitä voisi tuottaa paljon laajemmalla alalla, sekä kotieläin- että kasvinviljelytiloilla, jolloin samalla peltojemme viljelykierrot monipuolistuisivat.

Kansalaisten Bioturvayhdistys kertoi joulun alla tanskalaiskinkkujen olevan syötettyjä gm-soijalla. Saimme lukuisia yhteydenottoja, joissa kiiteltiin asian esiin nostamista. Jatkamme antamalla suomalaiskuluttajille mahdollisuuden osoittaa halunsa ostaa gm-vapaalla rehulla tuotettuja eläintuotteita. Keräämme huhtikuun loppuun asti nimiä ja kommentteja vetoomuksessa, jonka löydät täältä: www.bioturva.org/vetoomus.html.

Kansalaisten Bioturvayhdistyksen puolesta,
Hannes Tuohiniitty, puheenjohtaja