Gm-kasveja ei tarvita eikä haluta

Nykyään tiedetään jo hyvin, ettei gm-kasveja tarvita nälän helpottamiseen, sillä nälkäongelman taustalla ei ole ruokapula vaan köyhyys ja epätasa-arvo. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan ruokaa voidaan tuottaa riittävästi jokaisen maapallon ihmisen tarpeisiin tavanomaisin menetelmin ainakin seuraavat 25 vuotta, ja todennäköisesti sen jälkeenkin [2]. Nykyisten gm-kasvien lähtökohtana eivät sitä paitsi ole olleet suuremmat sadot tai köyhien viljelijöiden tarpeet [3]. Koska nälän alkusyynä on epätasa-arvo, ongelmaa ei voida ratkaista sellaisilla ruoantuotannon kasvattamiseen tähtäävillä keinoilla, jotka syventävät epätasa-arvoa entisestään [4].

Gm-kasveja ei myöskään haluta - ja hyvästä syystä. Ne eivät ole tuoneet luvattuja etuja, vaan aiheuttavat yhä pahenevia ongelmia maatiloilla. Samalla pahimmat pelot riskeistä ovat saaneet vahvistusta siitä huolimatta, että turvallisuuskysymyksiä on selvitetty silmiinpistävän vähän. Sen sijaan näyttö erilaisten kestävien maatalousmenetelmien menestyksestä vahvistuu jatkuvasti.

Gm-kasvien edut toteutumatta

Gm-kasvit eivät ole tuoneet luvattuja etuja. Tämän osoittavat selvästi maataloustutkija Charles Benbrookin analysoimat USA:ssa vuodesta 1999 lähtien tehdyt riippumattomat tutkimukset ja maatilakohtaiset seurannat [9, 10]. Nämä johtopäätökset on vahvistettu myös muissa tutkimuksissa [11]. Gm-kasvit eivät ole vähentäneet merkittävästi torjunta-aineiden käyttöä. Roundup Ready -soijan on todettu vaativan 2-5 kertaa enemmän herbisidejä kuin muut rikkakasvien torjuntamenetelmät. Intiassa gm-puuvillasadot ovat epäonnistuneet useissa osavaltioissa paikoin jopa sataprosenttisesti. Ongelmana ovat olleet huono itävyys, juurilaho ja hukkavaellusyökköset - tuholaiset, joita Bt-puuvillan piti torjua.

Pahenevia ongelmia maatiloilla

Gm-rakenteiden epävakaus

Tutkimusten vähyydestä huolimatta gm-kasvien epävakaudesta on kertynyt paljon tieteellistä näyttöä [15, 16]. Ilmiöstä on saatu todisteita aina kun sitä on selvitetty asianmukaisin molekulaarisin menetelmin - myös sellaisten organismien kohdalla, joita on väitetty vakaiksi.

Epävakauteen on kaksi perussyytä. Ensimmäinen liittyy puolustusmekanismeihin, jotka estävät eliön genomiin tunkeutuneita vieraita geenejä ilmentymästä. Toinen syy on itse gm-konstruktien rakenteellinen epävakaus, eli niiden taipumus hajota osiin, katketa keinotekoisista liitoskohdistaan ja yhdistyä uudelleen väärällä tavalla, usein lähistöltä löytyvän muun DNA:n kanssa. Tämä puolestaan lisää horisontaalisen geenisiirtymän ja rekombinaation todennäköisyyttä.

Hiljattain on löydetty kolmaskin epävakautta aiheuttava tekijä [15]. Sekä kasvien että ihmisen genomissa näyttää olevan tiettyjä kohtia, joihin siirtogeenit erityisen herkästi kiinnittyvät ("receptive hotspots"). Näissä kohdin DNA-juoste voi myös olla erityisen altis katkeamaan ja rekombinoitumaan eli yhdistymään uudelleen ("recombination hotspots"). Myös tämä voi tehdä siirtogeeneistä alttiimpia irtoamaan paikoiltaan, yhdistymään uudelleen tai tunkeutumaan muihin genomeihin. "Hotspot" tarkoittaa DNA-aluetta, jossa tapahtuu muita alueita selvästi useammin evolutiivisia muutoksia.

Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että siirtogeenien epävakaus saattaa ilmetä vasta myöhemmissä sukupolvissa. Seurauksena voi olla, että gm-kasvit menestyvät pellolla heikosti tai epätasaisesti - ongelma joka ei välttämättä tule esiin koko laajuudessaan viljelijöiden vaietessa siitä korvauksia vastaan.

Jääntikasvit ja rikkaruohot

Kanadan Albertan osavaltiosta löydettiin ensimmäisen kerran kolmelle eri rikkakasvihävitteelle vastustuskykyisiä jääntikasveja vuonna 1998 - vain kaksi vuotta sen jälkeen, kun yhdelle herbisidille vastustuskykyiset gm-kasvit oli otettu viljelyyn [19]. Vuotta myöhemmin monelle herbisidille resistenttejä jääntikasveja löytyi jo 11 muulta pellolta [20]. USA:ssa herbisidikestävän gm-rapsin viljely aloitettiin vasta 2001. Idahon yliopiston kaksivuotisessa tutkimuksessa koepellolla havaittiin vastaavaa geenien pinoutumista. Tutkimuksessa löytyi myös rikkaruohoja, joihin oli siirtynyt resistenssi kahta eri herbisidiä kohtaan.

Tämän jälkeen on todettu runsaasti uusia ongelmia rikkakasvien kanssa (yhteenveto viitteessä 21). Vuonna 2002 Tennesseen länsiosissa Yhdysvalloissa glyfosaatinkestävä vesikuusi oli puuvillapeltojen riesana yli 80 000 hehtaarilla (36 % osavaltion puuvillapeltoalasta) ja yhtä monella soijahehtaarilla. Herbisidikestävät jäänti- ja rikkakasvit ovat jo niin suuri ongelma, että gm-siemeniä myyvät yritykset ovat alkaneet suositella ylimääräisten herbisidien käyttöä niiden torjuntaan.

Bt-resistenssi

Bt-kasvit on saatu tuottamaan hyönteisiä tappavia proteiineja siirtämällä niihin Bacillus thuringiensis (Bt) -nimisen bakteerin geenejä. Todennäköisyys tuholaisten muuttumiseen lyhyessä ajassa vastustuskykyisiksi Bt-toksiineille on niin suuri, että resistenssiä yritetään torjua Yhdysvalloissa Bt-viljelmien yhteyteen perustettavilla ei-Bt-kasveja kasvavilla suojavyöhykkeillä sekä kehittämällä lajikkeita, jotka tuottavat joko erityisen paljon tai useampaa eri Bt-toksiinia. Valitettavasti tuholaiset ovat kuitenkin kehittäneet vastustuskyvyn useita eri toksiineja sisältäville lajikkeillekin [24], ja viimeaikaiset tutkimukset kertovat, että resistentit kannat pystyvät jopa käyttämään toksiinia ravitsemuksellisesti hyväkseen, mikä lisää niiden vahingollisuutta entisestään.

Laajamittainen gm-kontaminaatio

Marraskuussa 2001 kasvigeneetikot Ignacio Chapela ja David Quist Kalifornian Berkeleyn yliopistosta julkaisivat Nature-lehdessä [25] tutkimustuloksia, joiden mukaan Meksikon syrjäseuduilla kasvavat maissin maatiaislajikkeet olivat saastuneet gm-aineksesta, vaikka gm-maissin viljely on maassa kielletty. Havainto vahvistettiin sittemmin meksikolaisissa tutkimuksissa.

Uudet tutkimukset osoittavat, että tuulen kuljettama tai suoraan maahan varissut gm-siitepöly on merkittävä gm-kontaminaation lähde [30]. Tällaista muunnettua DNA:ta on löytynyt myös pelloilta, joilla ei ole viljelty gm-kasveja, ja siitepölyn kontaminoimia maanäytteitä tutkittaessa gm-ainesta havaittiin siirtyneen myös maabakteereihin.

Mikä sitten tekee gm-kontaminaatiosta niin merkittävän ongelman? Ensinnäkään kuluttajat eivät hyväksy sitä. Vielä tärkeämpi syy ovat kuitenkin siihen liittyvät turvallisuusriskit.

Gm-kasvit eivät ole turvallisia

Tiede & varovaisuus

Sanotaan ettei geenimuuntelun haitoista ole tieteellistä näyttöä. Mutta oikea kysymys kuuluu, onko se turvallista? Kun on kysymys jostain, mikä voi aiheuttaa vakavaa, peruuttamatonta haittaa, on täysin perusteltua vaatia todisteita, joiden perusteella geenimuuntelun voidaan hyvällä syyllä olettaa olevan turvallista. Tätä on tapana kutsua "varovaisuusperiaatteeksi", mutta kyse on itse asiassa vain terveen järjen noudattamisesta [31-33].

Geenimuuntelussa yhdistellään eri lähteistä peräisin olevaa DNA:ta ja siirretään näitä uusia yhdistelmiä eri eliöiden genomeihin, jolloin tuloksena on muuntogeenisiä organismeja (GMO) [34].

GMO:t ovat luonnottomia; eivätkä vain siksi, että ne on tehty laboratoriossa, vaan koska monet niistä eivät olisi voineet edes syntyä laboratorion ulkopuolella. Ne ovat siis jotain aivan muuta kuin mitä luonto on tuottanut miljardeja vuosia kestäneen evoluution aikana.

Tällä tavoin uusia geenejä ja geenituotteita, joista monet on otettu bakteereista tai viruksista tai valmistettu kokonaan laboratoriossa, voidaan siirtää vaikkapa ruokakasveihin ja tuoda näin ensimmäistä kertaa ihmisen ravintoketjuun.

Kun nämä keinotekoiset rakennelmat saadaan tunkeutumaan soluihin ja liittymään sattumanvaraisesti solun genomiin, seuraukset voivat olla arvaamattomat: vaikeita epämuodostumia eläimillä tai ruokakasveihin ilmaantuvia yllättäviä toksiineja ja allergeeneja. Mahdollisuutta laadunvalvontaan ei ole, ja ongelmaa pahentaa vielä gm-linjojen yleinen epävakaus.

Vaikka gm-kasvien turvallisuutta niin ihmisten kuin ympäristönkin kannalta on tutkittu riippumattomasti hyvin vähän, kokoon kertyneet todisteet riittävät asettamaan gm-kasvien turvallisuuden kyseenalaiseksi.

Gm-ruoka ja turvallisuustestit

Gm-ruokien turvallisuudesta on olemassa silmiinpistävän vähän julkaistua tietoa. Sen lisäksi suurin osa siitä mitä on julkaistu, ei vastaa yleisiä hyvälle tutkimukselle asetettuja normeja.

Bt-toksiinit

Kaikkein ilmeisin geenimuunteluun liittyvä turvallisuuskysymys koskee gm-kasviin tuotua siirtogeeniä ja sen tuotetta, jotka ilmaantuvat uusina niin eläinten ja ihmisten ravintoketjuihin kuin koko ekosysteemiin. Maailman gm-kasveista noin 25 % on joko ihmisravinnoksi tai muihin tarkoituksiin käytettäviä Bt-kasveja, joiden tuottamien toksiinien on todettu vahingoittavan ravintoketjuun joutuessaan hiiriä, perhosia ja harsokorentoja [24]. Bt-toksiinit ovat myrkyllisiä myös poikkeuksellisen lajirikkaaseen kovakuoriaisten lahkoon kuuluville hyönteisille. Toksiineja erittyy Bt-kasvien juuristosta maaperään, mikä voi vaikuttaa merkittävästi maaperän ekologiaan ja viljavuuteen. Bt-toksiinien epäillään myös saattavan aiheuttaa allergiaa ihmisille.

Koska Bt eli Bacillus thuringiensis ja Bacillus anthracis (biologisissa aseissa käytettävä pernaruttobakteeri) ovat läheistä sukua sekä toisilleen että kolmannelle, yleiselle ruokamyrkytystä aiheuttavalle Bacillus cereus -maabakteerille, ne voivat vaihtaa suoraan toksiinigeenejä sisältäviä plasmideja. (Plasmidit ovat rengasmaisia DNA-molekyylejä, jotka sisältävät ori-alueen eli DNA:n kahdentumisen aloituskohdan ja pystyvät näin lisääntymään itsenäisesti.) Jos B. anthracis ottaisi Bt-geenejä Bt-kasveista horisontaalisen geenisiirtymän kautta tuloksena voisi olla uusia, ominaisuuksiltaan arvaamattomia B. anthracis -kantoja.

Lääkkeitä tuottavat gm-kasvit

Niin ravinto- kuin muihinkin viljelykasveihin lisätään myös muita vaarallisia geenejä ja bakteeri- tai virusperäisiä DNA-jaksoja, kun tarkoituksena on tuottaa rokotteita tai lääkeaineita [43, 44]. Näissä "seuraavan sukupolven" gm-kasveissa tuotetaan mm. sytokiineja, joiden tiedetään lamaavan immuunijärjestelmää, aiheuttavan pahoinvointia ja olevan myrkyllisiä keskushermostolle, sekä alfa-interferonia, jonka on todettu aiheuttavan dementiaa, neurotoksisuutta ja mielialaan liittyviä sekä kognitiivisia sivuvaikutuksia. Jotkut näistä kasveista sisältävät virusperäistä DNA:ta, kuten SARS-virukselle sukua olevasta sian koronaviruksesta otetun S-proteiinigeenin [45, 46].

Bakteeri- ja virusperäinen DNA

Toistaiseksi gm-kasvien kohdalla syrjään jäänyt riskitekijä (jota sen sijaan esim. geenihoidoissa tietoisesti vältetään) on bakteeri- ja virusperäinen DNA, jossa CpG-dinukleotidien taajuus on erityisen korkea [21]. Nämä CpG-motiivit laukaisevat immuunireaktioita ja voivat aiheuttaa tulehduksia, septistä niveltulehdusta ja edistää B-solulymfooman kehittymistä. Tästä huolimatta monet gm-organismeihin lisättävistä geeneistä otetaan bakteereista ja niiden viruksista, ja näihin liittyy myös muita riskejä.

Terminaattorikasvit levittävät hedekasvien steriliteettiä

"Terminaattorikasveiksi" voidaan kutsua mitä tahansa gm-kasveja, joihin on lisätty "itsemurhageeni", joka tekee joko hede- tai emikasvit tai siemenet steriileiksi. Tarkoituksena on estää viljelijöitä käyttämästä gm-kasveista saatuja siemeniä uudelleen.

On voitu osoittaa, että gm-rapsin F1-hybridi levittää sekä herbisidikestävyysgeeniä että hedekasvin steriiliksi tekevää itsemurhageeniä siitepölyssään. Tällä voi olla tuhoisia vaikutuksia sekä viljelykasvien että luonnon monimuotoisuuden kannalta. Tämän huomioon ottaen tuntuukin irvokkaalta, että Britannian ja Yhdysvaltain hallitukset markkinoivat näitä kasveja tapana estää siirtogeenien leviämistä. Todellinen vaikutin terminaattoriteknologian taustalla on yhtiöiden patenttioikeuksien turvaaminen.

Rikkakasvien torjunta-aineiden riskit

Yli 75 % kaikista tällä hetkellä viljeltävistä gm-kasveista on kehitetty kestämään laajakirjoisia rikkakasvien torjunta-aineita, ja näitä lajikkeita valmistavat yritykset saavat itse suurimman osan liikevoitoistaan torjunta-aineiden myynnistä. Kyseiset herbisidit eivät ainoastaan tapa erotuksetta kasveja vaan ovat myös vahingollisia käytännöllisesti katsoen kaikille eläinlajeille ja ihmiselle.

Lukuisat julkaistut tutkimukset osoittavat, että gm-kasvien myötä rajusti lisääntynyt glyfosaatin käyttö on merkittävä terveys- ja ympäristöuhka. Se tulee johtamaan uhanalaisten eliölajien sukupuuttoihin ja rajuihin muutoksiin ekosysteemissä, ja myrkyistä joutuvat kärsimään myös niiden haitallisuudesta tietämättömät ihmiset.

Horisontaalinen geenisiirtymä

Horisontaalinen geenisiirtymä, eli geeniaineksen suora siirtyminen toisiin joko saman tai eri lajin eliöihin, on geenimuuntelun turvallisuusriskeistä ylivoimaisesti vakavin [53].

Geenimuuntelu lisää horisontaalisen geenisiirtymän esiintymisen todennäköisyyttä ja laajuutta. Ensinnäkin geenimuuntelussa yhdistellään hyvin erilaisista lähteistä peräisin olevaa geneettistä ainesta, jonka sekoittuminen ja yhdistyminen luonnossa olisi hyvin epätodennäköistä. Eräillä uusilla tekniikoilla pystytään luomaan laboratoriossa hetkessä miljoonia uusia DNA-yhdistelmiä, joita ei ole ollut aiemmin olemassa koko vuosimiljardeja kestäneen evoluution aikana [56, 57]. Näin voidaan yhdistellä DNA:ta aivan mistä lähteistä tahansa.

Toiseksi, geenimuuntelun tavallisinta materiaalia ovat taudinaiheuttajavirukset ja -bakteerit, samaan tapaan kuin tarkoituksellisessa bioaseiden valmistuksessa. Tähän kategoriaan kuuluvat myös sairauksien hoitoa vaikeuttavat antibioottiresistenssigeenit.

Ja lopuksi, keinotekoiset gm-rakenteet on suunniteltu ylittämään lajirajat ja tunkeutumaan genomeihin, eli itse asiassa lisäämään ja nopeuttamaan entisestään geenien horisontaalista siirtymistä ja rekombinaatiota, joiden tunnustetaan tätä nykyä olevan merkittävä tie uusien taudinaiheuttajien syntymiseen - mahdollisesti paljon tärkeämpi kuin yksittäisiä emäksiä genomissa muuttavat pistemutaatiot.

CaMV 35S -promoottori

Jotkut gm-rakenteet ovat erityisen epävakaita. Tällaisia ovat esimerkiksi ne, joihin on lisätty kaalikasveja infektoivan kukkakaalimosaiikkiviruksen (CaMV) promoottori 35S. Tätä promoottoria on käytetty laajalti gm-kasveissa alusta asti, mutta sittemmin siihen on havaittu liittyvän erilaisia riskejä. Näistä vakavin on 35S:n sisältämä kohta, josta se yhdistyy herkästi muiden DNA-jaksojen kanssa ("recombination hotspot", RH).

1990-luvun alusta lähtien on herännyt vahvoja epäilyksiä viruksille vastustuskykyisissä gm-kasveissa käytettävien virusgeenien turvallisuudesta. Monien virusperäisten geenien huomattiin liittyvän herkästi muihin viruksiin ja synnyttävän näin uusia ja toisinaan poikkeuksellisen tartuntakykyisiä viruksia.

Vuonna 1999 saatiin varmoja todisteita CaMV 35S -promoottorin RH-kohdasta kahden eri tutkijaryhmän julkaisemissa tutkimuksissa. Tulosten perusteella CaMV 35S:n sisältävät gm-rakenteet näyttäisivät olevan erityisen epävakaita ja alttiita siirtymään horisontaalisesti ja yhdistymään uudelleen. Seurauksena voi olla geenimutaatioita ja syöpää, ja lepotilassa olevia viruksia voi aktivoitua ja uusia syntyä.

Gm-DNA on erilainen

Muunnettu DNA eroaa muuntamattomasta monessakin suhteessa, ja kaikki nämä erot lisäävät sen alttiutta horisontaaliseen siirtymiseen eri eliölajien genomeihin, missä se voi liittyä yhteen uusien geenien kanssa [53].

On tehty vain yksi ainoa koe, jossa testattiin hypoteesia, jonka mukaan muuntogeenit olisivat samanlaisia kuin mutantit, joita saadaan aikaan muuttamalla DNA:n emäsjärjestystä perinteisin keinoin, esim. säteilyttämällä tai kemikaaleilla (mutageneesi).

Tuoreet todisteet viittaavat siihen, että gm-rakenteet liittyvät useimmiten genomiin RH-kohdista, mikä lisäisi entisestään todennäköisyyttä muunnetun DNA:n irtoamiseen ja horisontaaliseen siirtymiseen.

Gm-DNA sisältää usein tiettyjä geneettisiä signaalikohtia, kuten plasmidivektorin jäljiltä jääneet ori-alueet. Myös nämä toimivat RH-kohtina ja mahdollistavat samalla muunnetun DNA:n itsenäisen kahdentumisen samaan tapaan kuin plasmideilla, jotka voivat siirtyä suoraan horisontaalisesti bakteerista toiseen.

Omalta osaltaan gm-DNA:n epävakautta ja samalla horisontaalisen geenisiirtymän todennäköisyyttä lisää isäntäeliöön kohdistuva metabolinen stressi, joka johtuu CaMV 35S:n tapaisiin aggressiivisiin promoottoreihin kytkettyjen siirtogeenien jatkuvasta yliekspressiosta.

Gm-DNA on yleensä kokoelma useista eri eliölajeista ja niiden geneettisistä parasiiteista poimittuja DNA-jaksoja, ja niinpä se myös siirtyy ja yhdistyy vaivattomammin tiettyjen lajien ja niiden geneettisten parasiittien genomeihin. Todennäköisyys evolutiivisten sukulaissekvenssien välillä tapahtuvaan yhdistymiseen (homologinen rekombinaatio) on yleensä tuhannesta miljoonaan kertaan suurempi ei-homologisiin jaksoihin nähden.

Horisontaalisesti siirtyvä gm-DNA

Laboratoriossa saatiin näyttöä siirtogeenien ja antibioottiresistenssigeenien siirtymisestä horisontaalisesti gm-kasveista maaperän sieniin ja bakteereihin jo ennen 1990-luvun puoliväliä. Kokeissa siirtyminen saatiin aikaan kasvattamalla sientä yhdessä gm-kasvin kanssa ja lisäämällä gm-kasvin ehjää DNA:ta bakteeriviljelmään.

Geenimuunteluun liittyvän horisontaalisen geenisiirtymän mahdollisia vaaroja:

• Uusien, useita eri eliölajeja infektoivien taudinaiheuttajavirusten syntyminen
• Uusien taudinaiheuttajabakteerien syntyminen
• Lääke- ja antibioottiresistenssigeenien leviäminen taudinaiheuttajaviruksiin ja -bakteereihin
• Vieraan geeniaineksen sattumanvarainen asettuminen solun genomiin ja siitä koituvat haitalliset seuraukset (esim. syöpä)
• Lepotilassa olevien virusten (joita on kaikissa genomeissa) aktivoituminen ja uusien taudinaiheuttajien syntyminen gm-DNA:n yhdistyessä viruksiin
• Sellaisten vaarallisten geenien ja geenirakennelmien leviäminen, joita ei ole koskaan aiemmin ollut olemassa
• Ekologisten vaikutusten moninkertaistuminen kaikkien edellä mainittujen seurauksena.

Tekemättä jätetyt kokeet gm-ruoan ja -kasvien turvallisuudesta

Alla luetellaan eräitä kokeita, joiden avulla voitaisiin saada tärkeää tietoa gm-ruoan ja -kasvien turvallisuudesta. Niitä on toistaiseksi näytetty vältettävän tarkoitushakuisesti.

1. Ruokintakokeet, joissa käytetään tarkkaan kuvattua gm-maissi/soijajauhoa ja etsitään riippumattomasti ja asianmukaisin menetelmin gm-DNA:ta ulosteista, verestä ja verisoluista. Lisäksi olisi tutkittava kudosnäytteistä, onko gm-DNA:ta siirtynyt solujen genomiin. Vertailun vuoksi samalla tavoin olisi tutkittava myös samasta gm-rehunäytteestä otetun muuntamattoman DNA:n käyttäytymistä.
2. Vapaaehtoisilla ihmisillä tehtävät ruokintakokeet, joissa käytetään tarkkaan kuvattua gm-maissi/soijajauhoa ja etsitään riippumattomasti ja asianmukaisin menetelmin gm-DNA:ta ja merkkejä horisontaalisesta geenisiirtymästä suusta, ulosteista, verestä ja verisoluista. Vertailun vuoksi samalla tavoin olisi tutkittava myös samasta gm-rehunäytteestä otetun muuntamattoman DNA:n käyttäytymistä.
3. Gm-kasvien vakauden selvittäminen useammassa sukupolvessa asianmukaisin kvantitatiivisin molekulaarisin menetelmin (koskee erityisesti CaMV 35S:n sisältäviä kasveja).
4. Kaikkien gm-linjojen kattava molekulaarinen kuvaus, jolla varmistetaan gm-DNA-insertin/inserttien yhdenmukaisuus ja geneettinen vakaus, ja tulosten vertaaminen tietoihin, jotka asianomainen biotekniikkayritys on toimittanut hakiessaan kenttäkoe- tai markkinointilupaa.
5. Kaikkien sellaisten kasvien testaaminen, joissa geeninsiirtoon on käytetty agrobakteerin T-DNA:ta, jotta voidaan selvittää, miten pysyviä bakteerit ja vektorit ovat. Gm-kasvien kasvualustasta olisi tutkittava sekä geenien karkaamista maabakteereihin että horisontaalista siirtymistä seuraavaan samassa pellossa kasvatettavaan satoon maassa itävien siementen tai juuriston kautta.

Tämä kirjoitus on käännetty lyhennelmä Independent Science Panelin julkaisusta "The Case for a GM-free Sustainable World", saatavilla englanniksi: http://www.indsp.org/A%20GM-Free%20Sustainable%20World.pdf. Myös lähdeviitteet löytyvät ko. julkaisusta.

Katso myös artikkeli ”Miksi geenimuuntelu on teknisesti epävarmaa ja riskialtista”.