Myös ihmisen oikeutta muokata perimää ja patentoida elämää on kritisoitu. Vain kourallisella suuryhtiöitä on mahdollisuus käyttää tätä kallista teknologiaa.

Mitä on geenimuuntelu?

Kaupallinen kasvinjalostus lähti kehittämään kasvien ulkoisia ominaisuuksia, kuten ulkonäköä tai kokoa. Samalla heikkeni niiden luontainen vastustuskyky taudeille, tuholaisille ja ankarille olosuhteille. Kun näitä kasveja pyrittiin viljelemään suurilla pinta-aloilla, ajauduttiin kemialliseen sodankäyntiin hyönteisiä ja rikkakasveja vastaan. Geeniteknologiaa on käytetty pääasiassa kasvien vastustuskyvyn lisäämiseksi esim. rikkaruoho- ja tuholaismyrkyille. Tavoitteena on ollut vahvoja kemikaaleja kestävien lajikkeiden kehittäminen, jotta muu kasvillisuus voitaisiin hävittää ruiskutuksilla. Geenimuuntelulla (gm) tarkoitetaan perimän, eli DNA:n osittaista siirtämistä yhdestä eliöstä tai lajista toiseen. Perinteisessä kasvinjalostuksessa vain lajin sisäinen risteytyminen oli mahdollista, mutta geenitekniikalla voidaan rikkoa lajirajat ja siirtää geenejä vaikkapa kalasta tomaattiin tai bakteerista maissiin.

Geenimuuntelun terveysvaikutukset

Moniin gm-kasveihin on siirretty geenejä eliöistä, jotka eivät ole koskaan ennen kuuluneet ihmisen ruokavalioon. Nämä täysin uuteen ympäristöön siirretyt geenit tuovat mukanaan uusia allergiamahdollisuuksia [1]. Gm-tuotteet ovat jo aiheuttaneet allergisia reaktioita, myrkytystiloja ja jopa kuolemantapauksia [2]. Geenin siirron onnistuminen todetaan yleensä siirtämällä myös antibioottien vastustuskykyä ilmentävä merkkigeeni. Kun vastustuskyky leviää, muuttuvat antibiootit tehottomiksi [3]. Mitään pitkän aikavälin tutkimuksia muuntogeenisten elintarvikkeiden terveysvaikutuksista ei ole tehty. Esimerkiksi yliopistojen tutkimusrahoitus tulee suurelta osin geeniteknologiaan sidoksissa olevilta tahoilta, mikä ei voi olla vaikuttamatta tutkimuksen lähtökohtiin.

Geenimuuntelun ympäristövaikutukset

Niin rikkakasveille kuin tuholaisillekin kehittyy jatkuvan myrkkyvaikutuksen vuoksi vastustuskyky vahvoillekin kemikaaleille [4]. Mitä teemme sitten, kun myrkyt eivät enää tehoa? Kasveja on myös muunneltu tuottamaan hyönteismyrkkyjä itse, jolloin erillisiä ruiskutuksia ei tarvita. Valitettavasti tällainen kasvi ei näe eroa tuholaisten ja esimerkiksi pölyttäjinä toimivien viljelylle hyödyllisten hyönteisten välillä [5]. Muuntogeeniset kasvit erittävät myrkkyä myös maaperään, jolloin hyödyllinen maaperäeliöstö joutuu vaaraan [6]. Tuulen ja hyönteisten mukana kulkeva siitepöly kykenee saastuttamaan naapuripellon perimän useiden kilometrien etäisyydeltä [7]. Tämä on vakava uhka etenkin geenimuuntelusta irtisanoutuneelle luonnonmukaiselle maataloudelle. Gm-kasvit voivat myös risteytyä luonnossa esiintyvien lähisukulaistensa kanssa [8]. Tällaiset risteytymät ovat peruuttamattomia, eikä kerran luontoon vapautuneiden geenien leviämistä voida estää. Yhden lajin monokulttuurit syrjäyttävät vuosisatojen saatossa paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita kasvikantoja. Myös perimätieto vanhoista viljelymenetelmistä unohtuu ja niinpä maatalouskemikaalien lisääntyvä käyttö tekee viljelijöistä riippuvaisia ylikansallisista yhtiöistä.

Poistuuko nälänhätä Gm-ruoan avulla?

Maailmassa tuotetaan jo riittävästi ruokaa koko maapallon väestön ravitsemiseksi [9]. Väitteet siitä että geenimuunneltu ruoka tulee ratkaisemaan maailman nälkäongelman ovat vääristyneitä. Nälänhätä johtuu pikemminkin maailmantalouden rakenteista, kuin viljelykelpoisen maan puutteesta. Ylikansalliset yhtiöt ovat vallanneet suuren osan kehitysmaiden viljelymaista, joilla ne tuottavat ruokaa, eläinten rehua ja nautintoaineita vientiin ulkomaille. Tästä syystä paikallisille ihmisille ei jää ravinnon tuottamiseen soveltuvaa maata. Patentoitujen muuntogeenisten kasvien ja eläinten lisääntyvä käyttö on uhka tuhansia vuosia vanhoille viljelykulttuureille. Kourallinen suuryhtiöitä on monopolisoinut siementeollisuuden itselleen ostamalla lähes kaikki perinteiset kasvinjalostuslaitokset. Tuottamalla lisääntymiskyvyttömiä siemeniä yhtiöt vievät viljelijöiltä mahdollisuuden omavaraiseen siementuotantoon, pakottaen heidät ostamaan joka vuosi uuden siemenerän.

Suomen tilanne

Vuonna 1999 Suomen tullilaboratorio tutki 72 näytettä maahantuodusta soijasta ja maissista, joista 30 osoittautui geenimuunnelluiksi. Osa testatuista elintarvikkeista oli menossa tuotantoeläinten rehuksi ja osa suoraan ihmisravinnoksi [10]. Suuri osa Suomen elintarvikejalosteista sisältää soijaa tai maissia jossain muodossa. Yleisimpinä mainittakoon soijalesitiini (E322), maissitärkkelys ja kasviöljyt. Aiemmin geenimuunneltuja lisäaineita ei  tarvinnut merkitä pakkaukseen. Vuoden 2000 huhtikuussa tuli kuitenkin voimaan Euroopan neuvoston asetuksen mukainen yhden prosentin raja-arvo. Jos raaka-aineen gm-sisältö ylittää tämän kynnysarvon, se katsotaan geenimuunnelluksi. Mikäli pitoisuudet jäävät alle prosenttiin, ilmoituspakkoa ei ole [11]. Tästä huolimatta esimerkiksi Britanniassa monet kauppaketjut ovat asettaneet kynnysarvon omille tuotteilleen 0,1 prosenttiin. Määritysmenetelmien tarkentuessa pyrkimyksenä on pudottaa raja vieläkin alemmaksi. Soijan ja maissin lisäksi Suomeen tuodaan muuntogeenisestä rapsista puristettua öljyä, jota ei tarvitse jatkossakaan merkitä. Käytännössä gm-tuotteiden maahantuontia ei pystytä valvomaan, koska tutkimuksiin vaadittava teknologia on kallista ja aikaa vievää. Hankaloittaakseen muuntelemattomien aineksien erottelua yhtiöt saattavat käsitellä puhtaita ja geenimuunneltuja raaka-aineita samanaikaisesti niin kuljetus- kuin jauhatusvaiheessakin.

Mitä sinä voit tehdä?

• Yritä hankkia ruokasi suoraan paikallisilta luomutiloilta ja tue pienviljelijöitä paikallisten kasvikantojen ylläpitämisessä.
• Pyri välttämään geenimuunneltuja elintarvikkeita, äläkä osta ylikansallisten yhtiöiden tuotteita.
• Kirjoita mielipiteesi kauppojen palautelaatikoihin ja pyydä kauppaketjuja lopettamaan gm-ruoan myynti.
• Kehota tukkuliikkeitä lopettamaan muuntogeenisten elintarvikkeiden jakelu.
• Ota yhteyttä tuotteiden valmistajiin ja pyydä selvitystä raaka-aineiden alkuperästä.
• Kirjoita paikallislehtesi yleisönosastolle ja avaa keskustelu mikäli sitä ei vielä ole tehty.
• Pyydä kansanedustajia vetoamaan gm-ruoan kieltämiseksi.
• Tilaa yhdistykseltä materiaalia ja jaa sitä ystävillesi, työtovereillesi ja yleisiin tiloihin.
• Tule mukaan toimintaan, perusta oma toimintaryhmä tai tee lahjoitus yhdistykselle.

Viitteet:
[1] Nordlee, Taylor, Townsend, Thomas and Bush (1996). The New England Journal of Medicine, 14.3.1996.
[2] Mayeno & Gleich (1994) Tibtech 12, 346-352
[3] Salyers; GE-foods: Safety issues associated with antibiotic resistance genes.
[4] Rissler & Mellon, The Ecological Risks of Engineered Crops. Alstad & Almov (1995), Science 268.
[5] Hillbeck, Baumgartner, Fried & Bigler (1998), Environmental ethymology 27, 480-96 Losey, Rayor & Carter (1999) - Nature 399, 214.
[6] Saxena, Flores & Stotzky (1999).
[7] Friends of the Earth UK, lehdistötiedote 29.9.1999.
[8] Mikkelsen, Andersen & Jorgensen (1996) Nature Vol 380, 7.3.1996.
[9] Lappe, Collins & Rosset 1998 - World Hunger: Twelve myths.
[10] Suomen tullilaboratorio.
[11] Suomen elintarvikevirasto.