Bioturvauutiset 29.12.2003 ************ BIOTURVAUUTISET-reportaasi ************* Kansalaisten Bioturvayhdistys – www.bioturva.org BIOTEKNINEN RUOANTUOTANTO ON RISKIBISNESTÄ (Yhdysvallat) Geenimuuntelua hyödyntävä elintarviketeollisuus on joutunut painimaan kuluttaja- ja ympäristöjärjestöjen kanssa saadakseen tuotteensa kuluttajien ruokapöytiin ja pysyäkseen itse leivässä. Alan lobbarit ovat käännyttäneet epäileviä poliitikkoja ja tutkijat suoltaneet tutkimuksia, joissa kiistetään sellaisten tutkimusten johtopäätökset, joiden mukaan muuntogeenisessä ruoassa ei ole kaikki kohdallaan. Nyt edessä on uusi vastus, jolla on vakavat ja kauaskantoiset seuraukset: ala saattaa olla vakuuttamiskelvoton. Alan edustajien mukaan syynä on se, että Yhdysvalloissa elintarvikkeiden ja lääkkeiden valvonnasta vastaavalta FDA:lta puuttuvat geneettisesti muunnettuja organismeja (gmo) koskevat säännökset. Ilman valtion ohjeistusta pelisäännöt ovat hukassa, ja tämä huolettaa vakuutuksenantajia. ”Kun kyseessä on lääke tai lääkinnällinen laite, vakuutuksenantajien tärkeimpänä ohjenuorana on nimenomaan FDA:n kontrolli”, toteaa riskienhallintayritys Marshin varatoimitusjohtaja ja lääketieteelliseen teknologiaan liittyvistä toiminnoista vastaava Thomas Greany. ”FDA:n korkea vaatimustaso on tärkeä varmuutta luova tekijä, ja jos jotain sattuu, kielteiset seuraukset hoituvat tietyn vakiintuneen menettelyn tai toimintamallin mukaisesti.” Nyt markkinoilla olevat muuntogeeniset elintarvikkeet ovat todennäköisesti turvallisia, arvioi Resources for the Future –tutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Michael Taylor. Alan edetessä kohti yhä merkittävämpiä geneettisiä muutoksia FDA:n valvonta kuitenkin auttaisi Taylorin mukaan takaamaan toiminnan turvallisuuden ja lisäämään tuotteiden hyväksyntää yleisön keskuudessa. Tuoreen tutkimuksen mukaan 89 prosenttia amerikkalaisista on sitä mieltä, että FDA:n pitäisi valvoa muuntogeenisiä elintarvikkeita. Muuntogeenisten organismien pitkän aikavälin terveys- ja ympäristövaikutuksista huolestuneet järjestöt ovat samaa mieltä ja ymmärtävät vakuutusyhtiöiden huolen. ”Vakuutusyhtiöillä on syytäkin olla huolissaan”, sanoo luonnonmukaista ja kestävää maataloutta edistävän Center for Food Safety –järjestön tiedottaja Craig Culp Washingtonista. ”Kun tilanne säädösten suhteen on niinkin epämääräinen, vakuutusyhtiöillä voi äkkiä olla maksettavanaan roimat korvaukset geneettisen saastumisen vuoksi.” Tällä hetkellä maataloudessa toimiville biotekniikkayrityksille on vakuutuksia tarjolla vain rajoitetuin ehdoin ja kalliiseen hintaan. Vaikka muuntogeeniset viljelykasvit osoittautuisivatkin ihmisille ja ympäristölle vaarattomiksi, jo pelkkä ajatus riskistä saattaa olla haitaksi — vakuutuksenantajat kun tietävät, miten se voi vaikuttaa valamiehistön päätöksiin. Britanniassa viisi suurinta vakuutusyhtiötä ilmoitti vastikään pysyttelevänsä kokonaan erossa muuntogeenisiä viljelykasveja hyödyntävästä teollisuudesta. Vaikka amerikkalaisten kuluttajien vastustus bioteknisiä maataloustuotteita kohtaan on ollut eurooppalaisia vähäisempää, myös sikäläiset vakuutusyhtiöt ovat ilmaisseet huolensa gmo-tuottajia vastaan nostettavista ryhmäkanteista. ”Muuntogeenisten elintarvikkeiden vakuuttamiseen liittyvä riski kuuluu tällä hetkellä vakuutusalan riskeistä suurimpiin”, sanoo New Yorkissa toimivan Insurance Information Instituten pääekonomisti Robert Hartwig. ”Eikä syyttä. Yksikään yritys ei voi tietää, millaisia seurauksia muuntogeenisistä elintarvikkeista ihmisten terveydelle ja ympäristölle lopulta koituu.” Maatalouden biotekniikkayritysten mielestä vakuutuksenantajien pitäisi kohdella niiden tuotteita aivan kuten perinteisin menetelmin kasvatettujakin. Tutkijat kaikkialla maailmassa katsovat gmo-tuotteiden ”vastaavan olennaiselta osin perinteisiä vastineitaan”, sanoo Monsanton tiedottaja Lee Quarles. Yhdysvalloista käsin toimiva Monsanto on maailman johtavia maatalousalan biotekniikkayrityksiä. ”Näin ollen ei ole perusteita sille, että bioteknisen tuotteen vakuuttamiseen sovellettaisin eri käytäntöjä kuin ei-bioteknisen tuotteen kohdalla, kun kerran molemmat on todettu turvallisiksi ja olennaiselta osin toisiaan vastaaviksi”, toteaa Quarles. FDA:n verkkosivuilla sanotaan, että viraston tehtävänä on ”huolehtia siitä, että syömämme ruoka on turvallista ja terveellistä, ettei käyttämämme kosmetiikka vahingoita meitä, että käyttämämme lääkkeet ja lääkinnälliset laitteet ovat turvallisia ja tehokkaita ja etteivät säteilyä päästävät tuotteet, kuten mikroaaltouunit, aiheuta meille haittaa.” Siinä riittääkin tekemistä, ja tehtävien toteutusta ohjaa varsinainen vyyhti erilaisia lakeja. Ensin viraston on määriteltävä, mitä voidaan pitää riskinä, ja sen jälkeen on päätettävä, miltä tuotteilta vaaditaan erityistä hyväksyntää ennen markkinoille laskemista. FDA päätti vuonna 1992, että muuntogeeniset elintarvikkeet ”vastaavat olennaiselta osin” tavallisia elintarvikkeita eivätkä siten vaadi eri hyväksyntää ennen markkinoille pääsyä. Sen sijaan yritykset toimittavat FDA:lle vapaaehtoisen lausunnon, jossa vakuuttavat tuotteidensa olevan turvallisia. Tammikuussa 2001 FDA:n edustajat esittivät, että muuntogeenisiin elintarvikkeisiin alettaisiin soveltaa jonkinasteista valvontaa ennen markkinoille laskemista, mutta asia ei edennyt sen pitemmälle. ”Pakollisten selvitysten vaatiminen on FDA:lla yhä harkinnassa”, sanoo viraston edustaja Michael Herndon. Ilman FDA:n kuluttajille ja vakuutusyhtiöille laatimaa ohjeistusta vakuutusyhtiöiden riski joutua maksamaan mittavia korvauksia eri tilanteissa on kriitikoiden mukaan suurempi. Yksi mahdollinen käräjöinnin aihe on muuntogeenisten viljelmien aiheuttama perinteisten tai luonnonmukaisesti viljeltyjen satojen saastuminen. Muutama viljelijä on tällaisen kanteen jo nostanutkin. Toisaalta myös Monsanto on haastanut joitakin viljelijöitä oikeuteen patenttiloukkauksista. Huolta on herättänyt myös muuntogeenisten elintarvikkeiden mahdollisesti aiheuttama terveysriski, kun niitä käytetään karjanrehuna tai suoraan ihmisravinnoksi. Riskit kuuluvat vakuutusyhtiöiden toimenkuvaan, mutta niistä ei mielellään puhuta tiedotusvälineille. Kahden yhtiön edustajat — Prudentialin ja Chubb insurancen, jolla on suuri biologisten tieteiden osasto — kieltäytyivät antamasta lausuntoa tätä juttua varten. Kommenttia ei herunut sen paremmin American International Groupista, jonka alaan kuuluu ammattivirheiden, tulvien ja terrorismin ohella myös biotekniikka. ”Joidenkin vakuutuksenantajien mielestä kyseessä voi olla yksi suurimmista vakuutusalaa pitkällä tähtäimellä uhkaavista ongelmista”, sanoo Hartwig Insurance Information Institutesta. Kolme neljäsosaa jalostetuista elintarvikkeista sisältää muuntogeenisiä ainesosia. Joukkoon mahtuu kaikkea muroista, leivästä, pastasta ja soijakastikkeesta jäätelöön ja makeisiin. Mahdollisten ryhmäkanteiden vaikutuskenttä olisi siis varsin laaja. Miljoonat ihmiset syövät tietämättään muuntogeenisiä elintarvikkeita joka päivä. Niitä ei ole erikseen merkitty, koska FDA pitää niitä ”olennaiselta osin vastaavina” tavallisiin elintarvikkeisiin nähden. Tuore tutkimus kuitenkin paljastaa, että vain 24 prosenttia amerikkalaisista uskoo syöneensä muuntogeenisiä elintarvikkeita. Yritykset eivät voi luottaa saavansa valamiehistöjä puolelleen, ei vaikka useimpien amerikkalaisten muuntogeenisiä elintarvikkeita koskeva tietämys on olematonta. ”Suurin riski liittyy valamiehistön arvaamattomaan ja mielivaltaiseen käytökseen”, Greany sanoo. Vakuutusala sai vuonna 2000 esimakua siitä, millaisia vastuukysymyksiä biotekniikkayrityksillä voi vielä olla edessään, kun Aventis CropSciencen valmistamaa vain rehukäyttöön hyväksyttyä Starlink-nimistä gm-maissivalmistetta joutui vahingossa Taco Bellin tortilloihin. Oikeus määräsi maanviljelijöille korvauksia 110 miljoonan dollarin edestä ja 6 miljoonaa dollaria henkilöille, jotka ilmoittivat saaneensa tuotteesta voimakkaita allergisia reaktioita. Toisaalta Journal of Allergy and Clinical Immunology –julkaisussa hiljattain ilmestyneiden tutkimustulosten mukaan eräs Starlinkiin liittyneestä oikeusjutusta 10 000 dollarin korvaukset saanut mies ei ilmeisesti väitteistään huolimatta olekaan maissille allerginen. ”Nykyisessä käräjöintiherkässä ilmapiirissä, kun ihmiset tuntuvat nostavan kanteita milloin todellisin, milloin kuvitelluin perustein, (vastuuvelvollisuus) voi käydä yrityksille ja niiden vakuuttajille hyvinkin kalliiksi”, toteaa asianajaja David Zoffer, joka pyörittää Pohjois-Carolinan Chapel Hillissä riita-asioiden hoitoon ja ulkoistamiseen erikoistunutta konsulttitoimistoa. Jotkut viljelijät ovat myös hävinneet juttunsa, joissa ovat väittäneet peltojensa joutuneen läheisten muuntogeenisten viljelmien saastuttamiksi. Monsanto veti oikeuteen kanadalaisen rapsi-viljelijän Percy Schmeiserin syyttäen tätä yhtiön muuntogeenisen rapsi-lajikkeen kasvattamisesta, vaikka Schmeiserin mukaan siemenet olivat kulkeutuneet hänen mailleen viereiseltä maatilalta ja tuhonneet siten lajikkeen, jonka kehittämiseen häneltä oli mennyt 40 vuotta. Monsanto voitti jutun kahdessa alemmassa oikeusasteessa, ja ensi tammikuussa Kanadan korkein oikeus ottaa asian käsiteltäväkseen. Korkeimman oikeuden päätöksestä ”voi tulla ennakkotapaus ajatellen koko Pohjois-Amerikkaa”, arvioi Center for Food Safetya edustava Culp. Kun muuntogeenisten viljelmien maailmanlaajuinen pinta-ala lähenteli vuonna 2002 jo 60 miljoonaa hehtaaria ja on jatkuvasti kasvamaan päin, ristiinsaastuminen – ja siitä aiheutuvat mahdolliset oikeusjutut – tulevat todennäköisesti lisääntymään tulevina vuosina. Kysymys vastuun lankeamisesta saattaa jatkossa riippua mitä suurimmassa määrin siitä, miten nämä ensimmäiset oikeusjutut ratkeavat. Vakuutusyhtiöiden arastelu on näin epävarmassa tilanteessa täysin ymmärrettävää. Kun riskialtista liiketoimintaa harjoittavat yritykset ottavat vakuutuksia, vallitsee huomattava kuilu sen välillä, millaisia korvauksia niiden on mahdollista saada ja miten paljon vahinkoa ne saattavat itse joutua kärsimään, toteaa Greany. Esimerkiksi Monsanton kokoinen yritys hankkisi todennäköisesti vakuutuksen, joka kattaisi vahinkoja 200—300 miljoonan dollarin edestä. Asiantuntijoiden mukaan yhtiölle mahdollisista kanteista koituva korvausvelvollisuus voisi kuitenkin nousta miljardeihin. Yhtenä vaihtoehtona vaikeasti vakuutettavilla yrityksillä on vakuuttaa itse itsensä laittamalla rahaa sivuun. Toinen mahdollisuus on perustaa niin sanottu ”captive insurance company” eli sisäinen vakuutusyhtiö harjoittamaan vakuutustoimintaa emoyhtiön toimeksiannosta vaikkapa Bermudalle, missä veroilmasto on erityisen otollinen. Sellaisen voi perustaa joko yksittäinen yritys tai useampi saman toimialan yritys yhdessä. Greanyn mukaan tällaiset vaihtoehdot ovat kuitenkin huomattavasti perinteistä vakuutusta tehottomampia. Aina on olemassa tietty raja sille, millaista vakuutusturvaa kullekin alalle on tiettynä ajankohtana tarjolla. Marsh seuraa näitä lukuja tarkkaan. Ne voivat vaihdella päivästä toiseen, ja Marshin vuonna 2003 julkaiseman Limits of Liability –raportin mukaan viimeisten kolmen vuoden aikana summa on laskenut tasaiseen tahtiin. ”Biotekniikkayrityksille näinä päivinä tarjolla oleva summa olisi korkeintaan 700 miljoonan dollarin luokkaa”, Greany sanoo. ”Kolme vuotta sitten luku olisi ollut miljardin dollarin paikkeilla.” Vakuutusalan edustajat ovat siis huolissaan, mutta Monsantosta vakuutetaan, ettei vakuutuksiin liity ongelmia. ”Monsantolle vakuutusten saaminen vapailta markkinoilta ei ole tuottanut ongelmia”, sanoo yhtiötä edustava Quarles. ”Tämä ei kuulu juuri nyt huolenaiheisiimme.” (www.wired.com 1.12.2003)