Myös Bioturvayhdistyksen aktivisti ja Elonkehä-lehden toimittaja Hannu Hyvönen toivoi keskustelun jatkuvan. - Suurimpaan osaan meitä askarruttavista kysymyksistä ei saatu lisävalaistusta.

Kansalaisten Bioturvayhdistys julkaisikin tänään tutkijoille ja geenitekniikan lautakunnalle suunnatun avoimen kirjeen, jossa pyydetään vastauksia muutamiin epäselviksi jääneisiin kysymyksiin. Yhdistys julkaisee kysymykset ja vastaukset kotisivuillaan.

Mitä on saavutettu kenttäkokeilla ja millä kustannuksilla?

Riskien lisäksi Bioturvayhdistystä huolestuttaa geenimuuntelukokeiden panos-tuotos-suhde.
Tilaisuudessa kerrottiin että tähän mennessä Suomessa on järjestetty parikymmentä kenttäkoetta eri kasveilla.
- Julkisuudessa on kovin vähän kerrottu näiden kokeiden tuloksista, kommentoi Bioturvauutisten toimittaja Asko Ali-Marttila, jonka pääsy tilaisuuteen estettiin.
- Ennen kuin päätetään uusista panostuksista tälle sektorille olisi hyvä tehdä puolueeton yhteenveto tähänastisista tuloksista ja niihin käytetyistä julkisista varoista.

Virallinen lehti ei riitä julkisen kuulemisen tiedotuskanavaksi

Suomen Akatemian tilaisuudessa kerrottiin että uusi geenitekniikkalaki edellyttää julkista kuulemista ennen kenttäkokeiden perustamista. Lakia sovellettiin ensimmäinen kerran Jokioisten perunakokeen osalta. Geenitekniikan lautakunnan mukaan palaute jäi laimeaksi, sillä kuulemisesta ilmoitettiin vain pienellä ilmoituksella virallisessa lehdessä ja maininnalla lautakunnan omilla Internet-sivuilla.
- Menettely ehkä täyttää lain kirjaimen, mutta toteutuuko näin lain tarkoitus julkisesta kuulemisesta, ihmettelee Kansalaisten Bioturvayhdistyksen puheenjohtaja Hannes Tuohiniitty.
- Olisi ollut perusteltua informoida asiasta suoraan ja hyvissä ajoin ainakin perunanviljelijöitä ja alan järjestöjä. Ilmeisesti edes lehdistötiedotetta ei tästä ensimmäisestä julkisesta kuulemisesta tehty.

Lisätietoja:
Hannes Tuohiniitty p. 050 4095779
Hannu Hyvönen p. 040 8317733
Markku Rämö p. 050 5002775

Avoin kirje Geenitekniikan lautakunnan pääsihteeri Irma Salovuorelle ja gm-puututkija Hely Häggmanille

Keskustelu tänään Suomen Akatemian järjestämällä tiedeaamiaisella jäi ajanpuutteen vuoksi lyhyeksi. Uskomme että näissä vaikeissa kysymyksissä selkein tapa keskustella tapahtuu kirjallisesti.

Olemme koonneet oheen kysymyksiä, joihin toivomme teiltä vastauksia. Julkaisemme kysymykset ja toivottavasti myös vastauksenne Kansalaisten Bioturvayhdistyksen kotisivuilla.

tervehtien yhdistyksen ja avoimen keskustelun puolesta,
Hannu Hyvönen

Kuinka tietoja pitäisi kerätä asteittain

Levittämisessä pitäisi edetä tässä järjestyksessä. Mikäli edellinen vaihe antaa viitteitä riskeistä tai tietoa bioturvallisuudesta ei ole saatavana, pitää tehdä lisää tutkimuksia ennen seuraavalle tasolle menemistä.

1. Laboratoriotutkimukset
   a) molekyyligeneettiset analyysit, onko tapahtunut haluttuja JA odottamattomia muutoksia
   b) pienessä keinoekosysteemissä tehtävät tutkimukset, joilla saadaan selville gmo:n geneettinen stabiilisuus sekä mahdolliset ekologiset haittavaikutukset
2. Pienet kenttäkokeet
   - vain jos laboratoriotutkimuksissa on selvinnyt että gmo:t ovat tehokkaita siinä mihin ne on muunneltu, geneettisesti pysyviä ja ekologisesti haitattomia
   - pitää tutkia kenttäkokeen aikana geenisiirtymää gmo:ista ja gmo:ihin
3. Tietokonemallinnukset
   - jo saatujen tietojen perusteella voidaan luoda tietokonemallinnuksia kuinka käyttäytyisivät laajemmassa mittakaavassa
   - ei voi olla ainoana tapana, vaan täydentää muita
4. Laajat kenttäkokeet
   - aikaisempien perusteella voidaan tutkia tarkkaan aikaisemmissa levityksissä mahdollisesti ilmaantuneita kriittisiä asioita
5. Kaupallinen levitys
   - liittyy säännöllisesti toteutettava vaikutusten seuranta tilastollisella varmuudella suoritettuna
   - kaupallinen levitys on sallittua vain sellaisissa ekosysteemeissä/alueilla, joissa aikaisemmat kenttäkokeet on toteutettu

Jotta voisi siis tehdä päätöksen viemisestä laboratoriosta kenttäkokeeseen:

1. pitää tietää gmo:n koko elinkierron vaikutukset ja suorituskyky
2. pitää tehdä laboratoriotestien sarja molekyyligeneettisiä tutkimuksia TAI
3. tutkimus suljetussa keinoekosysteemissä missä voidaan muuttaa ympäristön eri tekijöitä ja saada tuloksesta realistisempi

(Lähde: Edmonds-instituutin käsikirja gm-kasvien ympäristö- ja terveysvaikutuksista. www.edmonds-institute.org/manual.html)

1. Irma Salovuorelle:

Sanoitte radiohaastattelussa, että tiedeyhteisö on sitä mieltä, että riskiä geenisiirtymästä gmo:ista bakteereihin ei ole.

Oheisessa uutistiedotteessa kerrotaan että Norjan hallitus on tässä asiassa täsmälleen päinvastaista mieltä. (kts.linkki: www.bioturva.org/tied/tied043.htm)

Onko Norjan hallituksella tässä asiassa käytettävissään puutteellisemmat vai laajemmat tiedot kuin geenitekniikan lautakunnalla kun näkemysero on näin valtava?

Geenitekniikan soveltamista valvovan lautakunnan pääsihteerinä te varmaankin voitte nimetä kolme tärkeintä tutkimusta, jotka osoittavat ettei tätä riskiä ole olemassa. Olisimme kiinnostuneita kuulemaan myös mikä on viimeisin tietoonne tullut tutkimus, joka osoittaa ettei riskiä ole.

Huomattakoon että varovaisuusperiaatteen nojalla todistamisen taakka on aina riskien ottajalla. Heidän on todistettava toiminnan vaarattomuus. Millaisia tiedeviitteitä teillä on esittää asiasta?

Keitä tieteellisiä asiantuntijoita olette kuulleet tämän riskin arvioinnin osalta?

2. Hely Häggmanille:

Geenitekniikkalaki edellyttää sekä selvilläolo- että ilmoitusvelvollisuutta koetoimintaan liittyvien riskien osalta. Kansalaisten Bioturvayhdistys toi Suomessa julkisuuteen jo kaksi vuotta sitten uusia tutkimustuloksia, jotka viittasivat vahvasti siihen, että ruuansulatuskanavassa voi kohtuullisen helposti tapahtua geenisiirtymiä gmo:ista suolistobakteereihin.

Metsän maaperässä on yhdellä neliömetrillä jopa yli miljoona pientä maaperäeläintä jotka käyttävät ravinnokseen puiden yhteyttämistuotteita. Pidättekö mahdottomana että tätä kautta voisi kehittyä maaperän eliöryhmille uusia suolistobakteeritauteja? Onko teillä esittää tutkimustietoa käsityksenne perustaksi?

Kun Punkaharjun gm-koivukoetta vuonna 2000 käynnistettiin, arvioitte horisontaalisen geenisiirtymän riskin mitättömäksi tukeutuen vuodelta 1992 olevaan yhteen tutkimukseen. Viime vuonna saatiin rahoitus Suomen Akatemian Esgemo-hankkeelta tutkia tätä riskiä ja Hely Häggman nimesi koealueeksi samaisen Punkaharjun kentän.

Onko tämä tulkittavissa niin, että olitte tässä välissä saaneet uutta tietoa horisontaalisen geenisiirtymän riskeistä joiden perusteella uusi tutkimus oli tarpeellinen? Jos näin oli, niin mitkä olivat ne uudet vuoden 1992 jälkeen saadut tiedot? Miksi ette ilmoittaneet näistä riskeistä valvovalle viranomaiselle geenitekniikkalain ilmoitusvelvollisuuden mukaisesti?

Onko horisontaalista geenisiirtymää tutkittu Suomessa laboratorio-olosuhteissa tai kasvihuoneissa keinoekosysteemeissä?

Hely Häggmanille ja Irma Salovuorelle:

3. Jos Punkaharjun koealueelta olisi teidän huomaamattanne päässyt leviämään ympäristöön geenimuunneltua siitepölyä ja geenikonstruktionne lähtisi siitepölyn ja siementen mukana leviämään, kuka olisi mielestänne taloudellisesti vastuussa mahdollista haitoista? Korvauksia voitaisiin vaatia esimerkiksi uusista gm-koivun siitepölyallergioista tai sitten horisontaalisen geenisiirtymän kautta uusien gm-bakteerikantojen syntymisestä alueille joissa kontaminoituneita koivuja sattuu kasvamaan.

4. Siitepölyn tai uusien bakteerikantojen leviäminen on luonteeltaan helposti peruuttamaton tapahtuma. Onko mielestänne tieteen nimissä oikeus ottaa riskejä, jotka voivat peruuttamattomalla ja vaikeasti ennakoitavalla tavalla vaikuttaa eliöyhteisöjen toimintaan ja evoluutioon? Kuinka merkittäviä tieteellisiä tai taloudellisia tavoitteita tarvitaan tällaisten riskien ottamisen vastapainoksi? Millaisia tieteellisiä tai taloudellisia tavoitteita Punkaharjun kokeilla luvattiin tavoitella?

Hely Häggmanille:

5. Metla on julistanut salaiseksi Punkaharjun kokeen tutkimussuunnitelman ja myöskään Esgemo-hankkeen riskinarvioinnin tutkimussuunnitelmaa ei ole julkistettu. Mitä perusteita tällaiselle salailulle on yhteiskunnan rahoittamassa ja yhteiskunnallisesti kuumassa ja kiinnostavassa tutkimuksessa? Pidättekö järkevänä lähtökohtana tutkimustyönne merkityksen arvioimiselle sitä, että keskeiset tiedot tutkimuksen toteuttamisesta ja tavoitteista pidetään salattuna?