Suomessa nähdään suuret mahdollisuudet etenkin eläingeeniteknologialle. Niinpä Kuopiossa alkanut suurten tuotantoeläinten geenimuokkaus, ennen kaikkea Huomen-nautaprojekti, on saanut innostuneen vastaanoton mm. rahoittajilta. Hollantilainen Pharming BV hankki vuonna 1995 omistukseensa kuopiolaisen "lääkelehmäyhtiö" FinnGene Oy:n, jonka nimi tällöin muuttui Pharming Oy:ksi. Samalla tuotannon kaupallinen hyödyntäminen siirtyi hollantilaisten yksinoikeudeksi.

Ainakin SITRA, Suomen Akatemia, opetusministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat rahoittaneet lääkelehmäprojektia suurilla summilla. KTM antoi yli 10 miljoonan markan kovariskisen lainan Pharmingille vuonna 1995. Rahoitusta on myönnetty avokätisesti siitä huolimatta, että kunnon arvokeskustelua projektin eettisestä oikeutuksesta ei ole edes käyty.

Kotimaassaan Hollannissa Pharming-yhtiölle tuli vaikeuksia tiukan lupamenettelyn kanssa. Hollannissa vallitsee terve "no unless" -periaate, jonka mukaan eläinten geenitekninen muuntaminen on periaatteessa kielletty. Luvan voi saada vain hankekohtaisen eettisen arvioinnin jälkeen osoittamalla hankkeen suuren hyödyn.

Pharming ei aluksi kyennyt selvittämään, mihin tarkoitukseen se haluaa kehittää siirtogeenisiä nautoja. Listalla oli ensiksi ihmismäistetty maito eli tavallaan äidinmaidon tuottaminen naudoissa, sitten utaretulehduslääkkeen ja lopulta ihmisen laktoferriinin tuottaminen naudan maidossa sekä kokemuksen kerääminen lääkemaitotuotannosta. Samanlainen epätietoisuus vallitsee Suomessa käynnistettävästä laktoferriini-tuotannosta - on puhuttu sekä laktoferriinin tuotosta lääkkeeksi, kliiniseksi ravintovalmisteeksi että äidinmaidonvastikkeisiin.

Vielä suurempia ongelmia yhtiölle tuli Hollannissa eläinsuojeluongelmista. Yritystä on moitittu eläinten hyvinvoinnin vaarantamisesta mm. seuraavin tavoin: maidon tuoton kiihdyttäminen hormonikäsittelyllä ja epäonnistuneiden geenisiirtojen seurauksena aiheutetut kärsimykset kuten vialliset sikiöt ja näiden abortointi. Kuopiossa tehdyt kyseenalaiset eläinkokeet siirtogeenisillä hiirillä herättivät suurta huomiota Hollannissa. Yhtiön entinen johtaja syytti nykyistä johtoa eläinten hyvinvoinnin vaarantamisesta juuri Kuopion kärsivien eläinten takia.

Siirtogeenisten naudanalkioiden tuottamiseen käytettävät tumansiirtotekniikat ovat myös ongelmallisia eläinten hyvinvoinnin kannalta. Vastaavissa projekteissa on ilmennyt häiriintynyttä sikiönkehitystä ja ylisuuria sikiöitä, joita emä ei pysty synnyttämään normaalitavalla. Lääkemaidon tuotanto saattaa itsessään sujua ongelmattomasti, mutta on katsottava kokonaisuutta. Siirtogeeninen vasikan alkio laitetaan aluksi kasvamaan tavallisen naudan kohtuun ja vastaavasti myöhemmin normaalin vasikan alkio laitetaan kasvamaan siirtogeenisen naudan kohtuun, jotta saadaan maidontuotanto käynnistettyä. Emän ja sikiön erilainen geeniperimä ei voi olla aiheuttamatta jotakin ongelmia tiineyteen, poikimiseen ja imetykseen.

Entä sitten tarkoitus tämän kaiken takana? Laktoferriini ei ole sellainen lääketieteellisesti korvaamaton proteiini, jonka tuotannolle ei olisi vaihtoehtoja. Sitä voidaan tuottaa sieni- ja kudosviljelmillä ja eristää äidinmaidosta. Se tehoaa kyllä tiettyihin tulehduksiin, mutta niin tehoaa moni muukin aine; mikään lääke laktoferriini ei siis ole, eikä varsinkaan ainutlaatuinen sellainen.

Näistä perustavanlaatuisista ongelmista huolimatta Pharming suunnittelee suuren siirtogeenisen karjan perustamista Suomeen, lypsämään proteiinia, jonka käyttötarkoitus on epäselvä, ja jonka eläinsuojelullisesti kyseenalaiselle tuotantotavalle on vaihtoehtoja. Projektia on tuettu veronmaksajien rahoilla.

Pharmingin olisi syytä kysyä, haluavatko suomalaiset ylipäänsä sen lääkelehmiä, ja tuleeko tuotanto olemaan suomalaisen eläinsuojelulainsäädännön mukaista, ennen kuin se suunnittelee toimintaansa pidemmälle. Toistaiseksi projekti kuuluu eläinkoelainsäädännön piiriin, mutta jos laktoferriiniä aletaan tuottaa uuselintarvikkeisiin, yhtiölle tulee ongelmia: eläinsuojelulakimme kieltää eläinten tuotannon laadullisen tai määrällisen muuttamisen geenitekniikan avulla, mikäli se voi vaikuttaa haitallisesti eläinten terveyteen tai hyvinvointiin.

Miten Pharming on huolehtinut avoimuudesta? Toivottavasti yhtiö ei kiusallisten toimittajien ja kansalaisjärjestöjen ristikuulustelun paineessa valitse linjaa: "vaikeneminen on kultaa". Jokaisella kansalaisella on oikeus tietoon tästä Suomen oloissa ennen näkemättömästä ja monella tavalla suuntaa antavasta projektista. Pharmingin velvollisuus on ilman eri pyyntöä antaa kansalaisille ne tiedot, jotka tarvitsemme oman näkökantamme muodostamiseen.

On kysyttävä: Mitä eläinsuojeluongelmia Pharming on kohdannut projektinsa kuluessa (viallisten sikiöiden ja keskenmenojen määrä, muut häiriöt ja ongelmat tiineyksissä, synnytyksissä jne.)? Miten yhtiö perustelee lääketieteellisesti tarpeen tuottaa laktoferriinia? Miten yhtiö on selvittänyt vaihtoehtoiset mahdollisuudet laktoferriinin tuottamiseen? Miten paljon suomalaisten veronmaksajien rahoja on käytetty lääkenautaprojektiin?

Lääkemaitoprojekteja perustellaan sillä, että niiden avulla voidaan tuottaa halvalla lääkettä suurille ihmisjoukoille. Mutta tuleeko näin todella käymään? Eivätkö eläintehdas-projekteihin käytetyt rahat voi pikemmin olla pois monelta tärkeämmältä, suoremmin ihmispotilaita hyödyttävältä, vähemmän "high tech" -ratkaisulta ja projektilta?

Nyt on todellakin korkea aika painaa jarrua, ja miettiä, minne ollaan menossa, ja minne halutaan mennä. Muuntogeenisten tuotantoeläinten kehittäminen ja koe-eläinten käytön lisääminen on jyrkässä ristiriidassa koko eurooppalaisen ja oman eläinsuojelulainsäädäntömme tavoitteiden kanssa. Vähintä mitä voidaan tehdä, on vaatia, että sekä muuntogeenisten eläinten tuottamisella että käytöllä on selkeästi määritellyt lääketieteelliset tavoitteet, joita ei voida saavuttaa millään muulla keinolla, ja että eläimet eivät prosessin takia joudu kärsimään.

Kirjoittaja on toiminnanjohtaja eläinkokeiden
vaihtoehtoja edistävässä Juliana von Wendtin Säätiössä
Yhteystiedot: Riitta Salmi, JvWS, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki
Puh. (09) 146 4865, fax. (09) 148 4622, e-mail: jvwendts@icon.fi