• eduskuntaryhmien edustajia;
• Elintarvikeviraston, maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön vastuullisia viranhaltijoita;
• geenitekniikan lautakunnan ja biotekniikan neuvottelukunnan edustajia.

Yhdistyksen tavoitteena oli koota tietoa siirtogeenisten organismien tutkimuksesta ja valvonnasta sekä riskinarvioinnista ja erityisesti selvittää siirtogeenisen rapsin luvattomasta viljelystä käynnistyneet viranomaistoimet. Ohessa raportti viranomaisilta saadusta informaatiosta.

MMM: ei tietoa, ei kiinnostusta

Tapasimme torstaina 8.6. maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Kirsi Heinosen, joka kertoi, ettei MMM:ssä ole vielä reagoitu gm-rapsiskandaaliin edes siltä osin, että olisi pyydetty tietoon geenirapsipeltojen sijainti. Kysyttäessä perustelua vastattiin:
- On parempi olla pyytämättä tietoa niin silloin voimme sanoa tiedon pyytäjille, ettei meillä sitä ole.

Nauhoitetussa videohaastattelussa selvisi, ettei ministeriöllä ole tietoa siitä, minne geenirapsi on kulkeutunut sadonkorjuun jälkeen, eikä toimintasuunnitelmia sen enempää siemenerien jäljityksen kuin gm-peltojen tai niiden ympäristön seurannan osalta ole olemassa.

YM: ei toimenpiteitä

Perjantaina 9.6. haastattelimme ympäristöministeriön geenitekniikan riskinarvioinneista vastaavaa ylitarkastaja Tuula Pehua. Hän kertoi, ettei YM:ssä ole ryhdytty toimiin rapsiasian riskinarvionnin suhteen.

Uutena asiana Pehun omasta roolista EU:n lainsäädännön kehittäjänä, YM:n valvovana virkamiehenä ja geenitekniikan lautakunnan jäsenenä nousi esille tieto, että hänellä on yhteispatentti geenimuunneltuun perunalajikkeeseen tutkija Eija Pehun kanssa. Virkamies ei pitänyt itseään jäävinä geenimuuntelun valvojana patentin vuoksi. Ministeriöstä kerrottiin, että patentti ei ollut heillä tiedossa aikaisemmin. Pehun kaksoisrooli asettaa kyseenalaiseksi voiko henkilö, jolla on itsellään geenipatentti olla puolueeton neuvottelija gm-lainsäädäntötyössä ja voiko hän suhtautua neutraalisti patentteja ostavien bioyhtiöiden intresseihin. Bioturvayhdistys odottaa, mihin toimiin ympäristöministeriö ryhtyy asiassa ja mikä kanta sillä on jääviysasiassa ja millaiset jääviyskriteerit on muissa EU-maissa.

Elintarvikevirasto: tiedonsaanti riskeistä vähäistä, valvonta ontuu

Myöskään Elintarvikevirasto ei ole ryhtynyt käytännön toimiin gm-rapsiasiassa. Rapsiskandaalin ohella Elintarvikeviraston roolia koskettaa hiljattain julkisuuteen tullut tieto, että Suomeen tuoduista tarkastetuista soija- ja maissieristä noin 40 % ei ole läpäissyt gmo-puhtausvaatimuksia. Elintarvikevirasto ei ole tiedottanut merkittävästä epäkohdasta ja valvonta-aukosta ajallaan eikä asianmukaisesti, vaan asian ilmitulo jäi kansalaisjärjestöjen aktiivisuuden varaan.

Elintarvikevirastossa uuselintarvikkeista vastaava pääsihteeri Leena Mannonen selvitti 8.6. Bioturvayhdistykselle elintarvikevalvonnan tilannetta gm-tuotteiden osalta. Merkittävimpinä puutteina kuluttajien kannalta tulivat esiin mm. seuraavat asiat:

• Elintarvikeviraston tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet gm-valvontaan ovat olemattomat
• rehujen osalta gm-valvontaa ei ole
• ravintoöljyjen osalta merkintäpakkoakaan ei ole, sillä nykyisillä mittausvälineillä geenimuuntelua ei voi havaita lopputuotteessa
• ravintolaruoan ja irtomyynnin osalta gm-elintarvikkeissa ei ole merkintäpakkoa ja valvontaakin erittäin vähän
• muiden kuin soijan ja maissin osalta Suomessa ei vielä ole geenimuunneltujen tuotteiden testauksiin perustuvaa valvontaa lainkaan. (Eri puolilla maailmaa on markkinoilla kuitenkin jo monia muitakin tuotteita.)

Keskeisenä kysymyksenä nousi esille se, kenelle kuuluu valvonnasta aiheutuvien kustannusten vastuu. Joutuvatko kuluttajat ja gm-vapaan tuotannon edustajat kustantamaan geeniteknisten tuotteiden aiheuttaman merkintä- ja valvontakulun?

Turvallisuutta vakuutellaan ilman lähdeviitteitä

Huomionarvoinen uuselintarvikelautakunnan ja Elintarvikeviraston toimintaa linjaava yksityiskohta näyttää olevan, että entisenä geenitutkijana Leena Mannonen on henkilökohtaisesti vakuuttunut, että "EU:n monimutkaisen tarkastusmenettelyn" läpäisseet elintarvikkeet eivät aiheuta terveysriskejä. Hän ei kuitenkaan voinut osoittaa yhtään kliinistä pitkäaikaistutkimusta, joka olisi vahvistanut mielipiteen.

Bioturvayhdistyksen selonteon jälkeen on myös pakko kysyä, onko Kauppa- ja teollisuusministeriö Elintarvikeviraston oikea sijoituspaikka. Sehän on taho, joka samanaikaisesti työskentelee biotekniikan teollisuuden hankkeita edistääkseen. Bioturvayhdistyksen 14.6. haastattelema Toimi Kankaanniemi kaipaa geenitekniikasta kattavaa periaatekeskustelua ja toteaa asioiden nykyisestä tilasta, että "KTM:n rooli on liian keskeinen, mikä merkitsee kaupallisten ja tuotannollisten näkökohtien ylikorostunutta asemaa mm. eettisten, turvallisuus- ja ympäristökysymysten kustannuksella."

(ks. myös Leena Mannosen vastine)

Geenitekniikan lautakunta: tietomme rapsiasiassa perustuvat uutisiin

Perjantaina 9.6. Kansalaisten Bioturvayhdistyksen selvitysryhmä haastatteli geenitekniikan lautakunnan pääsihteeri Irma Salovuorta ja biotekniikan neuvottelukunnan sihteeri Helena von Troilia. Yhdistyksen edustajien odotukset olivat korkealla, sillä sekä MMM:ssä että YM:ssä oli moneen kysymykseen vastattu, että asiaa tulee kysyä geenitekniikan lautakunnasta. Ensimmäinen mutka tiedon saantiin ja julkisuusperiaatteen noudattamiseen tuli kuitenkin jo ennen neuvottelua: haastattelua ei saanut von Troilin vaatimuksesta nauhoittaa.

Kysyttäessä Irma Salovuorelta hänen käsitystään siitä, rikottiinko geenirapsin viljelyssä Suomen ja EU:n lainsäädäntöä, hän vastasi:
- Me emme tässä vaiheessa tiedä asiasta enempää kuin uutisissa on kerrottu. Ei voitane puhua rikoksesta, sillä eihän ole näyttöä edes siitä, että rapsia olisi missään maahan kylvetty.

Siis kuukausi siitä, kun geenirapsin viljely tuli julkisuudessa tietoon, kertoo ylin geenitekniikkaa valvova viranomainen tietojensa perustuvan vain uutisiin. Siemenet välittäneen Mildola Oy:n toimitusjohtaja oli aiemmin kertonut avoimesti julkisuudessa, että gm-saastunutta rapsia on viljelty noin 100 hehtaarin alalla useilla tiloilla.

Biotekniikan neuvottelukunta teollisuuden asialla

Geenitekniikan lautakunnan toimintaan aktiivisesti osallistuva biotekniikan neuvottelukunta on Suomessa geenitekniikan parissa toimivista viranomaistahoista aktiivisin julkiseen keskusteluun osallistuja. Neuvottelukunta saa toimintabudjettinsa valtiolta, mutta on käytännössä omaksunut teollisuuden toiminta-ajatuksen ja toimintamallit. Neuvottelukunnan korostuneesta teollisuusmyönteisyydestä selkeä osoitus on sen tuottama "Geenitekniikka Suomessa" -esite.

Vaikka neuvottelukunnan koostumus on päältä katsoen yritetty saada laajapohjaiseksi, käytännössä sen toimintaa linjaavat ja hallitsevat tahot, jotka ajavat geenitekniikan nopeaa ja laajaa hyödyntämistä. Neuvottelukunnan kauppaa ja teollisuutta lähellä olevat edustajat ovat yhtäältä osallistuneet aktiivisesti kriittisen julkisen keskustelun toppuutteluun ja toisaalla oppikirjojen tekoon. Biotekniikan neuvottelukunnan sihteeri Helena von Troil ei pystynyt tapaamisessa Bioturvayhdistyksen kanssa esittelemään mitään sellaista neuvottelukunnan tuottamaa materiaalia, jossa olisi vakavasti käsitelty geenitekniikan riskejä.

Bioturvayhdistyksen 6.6. haastattelema ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Pentti Tiusanen kertoi neuvottelukunnan toimineen "tulppana", joka vaikutti niin, että viime kaudella Suomen kanta EU:n geenitekniikkaa koskevissa asioissa oli selvästi eduskunnan kantaa löyhempi. Tiusanen totesi neuvottelukunnan hankalaksi myös sikäli, että sen jäsenet "antavat lausuntoja omasta asiastaan".

Gm-rapsiskandaalin yhteydessä biotekniikan neuvottelukunnan rooli jäi epäselväksi, eikä ole helposti selvitettävissä, sillä mikäli neuvottelukunnan edustajia ylipäätään haluaa haastatella, on asiasta von Troilin mukaan tehtävä kirjallinen hakemus puheenjohtajalle kaksi viikkoa etukäteen.

Rekisteriä ei löydy, julkisuusperiaate ei toimi

Bioturvayhdistys pyysi geenitekniikan lautakunnalta tietoa kaikista siirtogeenisillä organismeilla tehtävistä kenttäkokeista ja niiden sijainnista. Yhdistykselle ei annettu tätä tietoa, vaan vanhentunut lista tutkimushankkeista, joille kenttäkoelupa on myönnetty. Kenttäkokeiden määrästä todettiin, että niitä on noin 15. Sitä, mitkä kokeista ovat tällä hetkellä käynnissä emme saaneet selville.

Yleisesti yhdistykselle kerrottiin, että maassa on 130 tahoa, jotka ovat tehneet lautakunnalle ilmoituksen laboratorio- ja kasvihuoneolosuhteissa tehtävistä siirtogeenikokeista. Tällaisten kokeiden osalta pelkkä ilmoitus riittää, eikä lautakunta ole varsinaisesti valvonut toimintaa. Myöskään sitä ei valvota, rikotaanko lakia siten, että tehdään tutkimusta, joka jätetään ilmoittamatta. Geenitekniikan lautakunnan Salovuori totesi, että he luottavat suomalaiseen tutkijaan. (Bioturvayhdistyksen edustajat toivat tässä yhteydessä esiin, että myös Kuopion yliopiston Riekkiset olivat innokkaita geenitutkijoita.)

Kansalaisten Bioturvayhdistys pyysi luetteloa mainituista 130 tutkimustahosta, mutta Irma Salovuori kieltäytyi antamasta tietoja. Hän kertoi, ettei tietoja ensinnäkään ole koottuna mihinkään ja toiseksi, että asiakirjojen kokoaminen veisi kaksi kuukautta aikaa. Hän kehotti yhdistystä pyytämään aineistoja kirjallisesti. Irma Salovuoren vastaus yhdistykselle kertoo siitä, ettei geenitekniikan lautakunta ole hoitanut sille kuuluvaa lakisääteistä velvoitetta pitää yllä ajantasaista rekisteriä siirtogeenisten organismien koetoiminnasta. Saman lain mukaan myös yhdistyksen pyytämät tiedot kokeiden aiheista, suorittajista ja koepaikkakunnista ovat julkisia.

Voiko viranomaisiin luottaa?

Kansalaisten Bioturvayhdistyksen selvitystyöryhmän mielestä edellä kerrotut tiedot antavat aiheen vakavaan huoleen. Suomalainen virkakoneisto ja lainvalvonta ei geenitekniikan riskien ja julkisuusperiaatteen osalta ole ajan tasalla. Lainsäädännössä on valtavia aukkoja ja olemassa olevienkaan lakien valvonta ei käytännössä näytä toimivan. Virkamiesten tavallisin selitys puutteisiin on, että valvontaan ja geenimuuntelun kriittiseen tarkasteluun on niukasti henkilö- ja raharesursseja, ja että heillä on kädet täynnä muita töitä.

Samoin kuin Yhdysvalloissa, monet suomalaiset alan tutkijat ja virkamiehet ovat julkisuudessa nojanneet Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n virallisiin muuntogeenisten eliöiden turvallisuutta korostaviin lausuntoihin. Hiljattain on kuitenkin paljastunut viraston omien tutkijoiden täysin päinvastaisia käsityksiä monista olennaisista riskeihin ja turvallisuuteen liittyvistä seikoista. Aiheesta virinneen oikeustapauksen yhteydessä kantajille luovutetuista pitkään piilotelluista asiakirjoista osa on luettavissa Alliance for Bio-Integrityn internet-sivuilla: www.biointegrity.org. Haastatteluissamme selvisi, että viranomaiset eivät olleet vielä reagoineet FDA:n tutkijoiden julkisuuteen saattamiin varoituksiin millään tavoin.

EU:n elintarvikkeiden valvontaviraston sijoituspaikka riskeerataan

Julkisuusperiaatteen laiminlyönti ja monet muut puutteet maamme tämänhetkisessä elintarvikevalvonnassa ovat EU:n sisällä vakava asia, joka saattaa vaikuttaa ratkaisevasti Suomen hakeman EU:n elintarvikkeiden valvontaviraston sijoituspaikkaa valittaessa.

Kansallisen geenistrategian aika

Kansalaisten Bioturvayhdistys toteaa, että pyrkimykset tehdä Suomelle kansallinen geenistrategia on oikea. Kysymys geenivaroista, niiden kehittymisestä ja kehittämisestä ja hyödyntämisestä, erilaisten toimintojen ekologisista, terveydellisistä, sosiaalisista ja ekonomisista vaikutuksista, on keskeisintä mahdollista tulevaisuuspolitiikkaa, joka koskettaa laaja-alaisesti koko yhteiskuntaa ja elollista järjestelmää. Onkin selvää, jo Rion sopimusten nojalla, että tällainen kansallinen strategia on tehtävä laajassa ja avoimessa kansalaiskäsittelyssä. Pyydämme kansanedustajia ja hallitusta ryhtymään viipymättä toimiin kirjelmässä esitettyjen ongelmien ratkaisemiseksi.

Bioturvallisuus edellyttää nopeita toimenpiteitä

Ehdotamme,

1. että hallitus nimittää geeniturvatyöryhmän selvittämään geenitekniikan ekologisia, ekonomisia ja juridisia ulottuvuuksia. Työryhmän tulisi aloittaa toimintansa selvittämällä perinpohjaisesti rapsiskandaali. Työryhmän olisi aloitettava välittömästi myös uuden lainsäädännön kehittäminen. Minimiedellytys uudelle lainsäädännölle on, että siinä itsestään selvästi rankaistaan bioturvarikkomuksista.
2. että eduskuntaryhmät kutsuvat koolle parlamentaarisen bioturvavaltuuskunnan, jossa ovat tasapuolisesti edustettuna parlamentaariset tahot, viranomaiset sekä kansalais- ja etujärjestötahot. Laajapohjaisen valtuuskunnan tehtävänä olisi alan tieteellisen, taloudellisen, eettisen ja ekologisen keskustelun seuraaminen ja poliittisen vuoropuhelun kehittäminen lainsäädäntötyön perustaksi.
3. että voimassaolevan lainsäädännön valvonnan saattamiseksi ajan tasalle bioturvarikosten osalta varataan riittävät varat asiantuntevien rikostutkijoiden koulutukseen ja alan seurantaan.
4. että eduskunta ottaa vakavaan pohdintaan Elintarvikeviraston sijoituspaikan. Mikäli elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuus mielletään Elintarvikeviraston tärkeäksi tehtäväksi on virasto irrotettava kauppa- ja teollisuusministeriöstä ja siirrettävä esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen.
5. että biotekniikan neuvottelukunta valtion statuksen omaavana elimenä lakkautetaan ja korvataan kohdassa 2 esitellyllä bioturvavaltuuskunnalla.
6. että Suomessa käynnissä olevat kenttäkokeet keskeytetään vähintään siihen asti kunnes jokin riippumaton taho on selvittänyt niiden jo mahdollisesti aiheuttamat ympäristöhaitat.
7. että kaikkien 130 geenitekniikan tutkimushankkeen turvajärjestelyt tarkastetaan puolueettomasti.

Lisäys (23.6.2000)

Raporttimme synnyttämän keskustelun seurauksena haluamme tehdä seuraavat lisähuomautukset:

1. MMM:n Kirsi Heinosen antamasta kommentista huolimatta käsityksemme on, että hän henkilönä pyrkii asioiden asianmukaiseen hoitamiseen.
2. Geenirapsiasia ei lainsäädännöllisesti kuulu Elintarvikeviraston toimenkuvaan, ei myöskään rehujen gm-valvonta.
3. Biotekniikan neuvottelukuntaa koskeva kritiikkimme EI kohdistu seuraaviin neuvottelukunnan tahoihin:
   - Suomen luonnonsuojeluliitto
   - Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto (MTK ry.)
   - Suomen ympäristökeskus
   - Juliana von Wendtin säätiö

Raportin Kansalaisten Bioturvayhdistyksen puolesta laativat:
Hannu Hyvönen, Markku Rämö ja Asko Ali-Marttila.
Suuri osa raportissa käytetystä aineistosta löytyy yhdistykseltä videotallennuksina.

Lisätietoja:
Internet: www.bioturva.org
Sähköposti: bioturva@bioturva.org
Hannu Hyvönen (017) 816 444
Markku Rämö (09) 291 6681, (040) 553 1336
Asko Ali-Marttila (019) 443 456, (0400) 727 289