Maaperäbiologit varoittavat glyfosaatin haitoista
22.5.2010 Roundup ja sen rinnakkaiset glyfosaattia tehoaineenaan käyttävät valmisteet ovat maailman eniten myyty herbisidi eli rikkakasvihävite, jota esimerkiksi Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ruiskutetaan suurilla traktorimuodostelmilla valtavilla yhden viljalajin tai soijapavun rannattomilla aavoilla. Koti-Suomemme viljelmillä ja omakotitalojen tai mökkien pikku kasvimailla glyfosaattia käytetään niinikään yleisesti rikkaruohojen torjuntaan, jossa niiden kitkeminen harrastuksen omaisena kävisi käsinkin päinsä.

Toukokuun 2010 ”The Organic & Non-GMO” -raporttiin on haastateltu yhdysvaltalaisia maaperäbiologeja, jotka varoittavat laajojen glyfosaattiruiskutusten vahingollisista seurauksista. The Organic Non-GMO -toimijat hankkivat resursseja luomu- ja geenimuuntelusta vapaiden markkinoiden rahoittamiseksi ja välittävät uutisia 10 kertaa vuodessa ilmestyvässä raportissaan.
Vuodenvaihteen 2010 numerossa haastateltavana oli Missourin yliopiston kasvitieteen laitoksen apulaisprofessori Robert Kremer, jonka tutkimukset osoittivat Monsanto-yhtiön Roundupin tehoaineena käytetyn glyfosaatin aiheuttaneen haitallisia seuraamuksia ympäristölle. Roundup-rikkakasvihävitettä käytetään laajasti Monsanton gm-kasveissa, jotka sietävät Roundupia kasvukauden aikana.
Samankaltaisiin tuloksiin oli päätynyt myös hiljattain eläkkeelle jäänyt Don Huber Purduen yliopiston kasvitautien laitokselta. Hän oli havainnut glyfosaatin aiheuttaneen kielteisiä seurauksia sekä maaperälle että kasveille sekä mahdollisesti myös eläinten ja ihmisten terveydelle.

Maatalouden kestävyys sekä eläinten ja ihmisten terveys alttiina
Lokakuussa 2009 ilmestyneessä maataloustieteellisessä julkaisussa ”European Journal of Agronomy” D. Huber ja G.S. Johal Purduen kasvitieteen ja kasvitautien osastolta vahvistavat Yhdysvaltojen laajan glyfosaatin käytön pahentavan erilaisia satokasvien tauteja merkittävällä tavalla. Glyfosaatti heikentää kasvien puolustuskykyä tautien aiheuttajille ja taudeille ja immobilisoi maassa olevat ravinteet kasveille käyttökelvottomiksi, he toteavat.
Lisäksi kirjoittajat vahvistavat glyfosaatin stimuloivan sienitautien, kuten Fusariumin, kasvua. Tämä voi aiheuttaa vakavia vahinkoja kestävälle maataloudelle laajalla joukolla lajikkeita, jotka ovat alttiita näille taudeille. Tutkijat varoittavat vähättelemästä minkään kemikaalin mahdollisia ei-tarkoituksellisia sivuvaikutuksia, jotka tuhoavat maan hedelmällisyyttä, vähentävät tuottavuutta ja vähentävät sadon ravintoarvoa. Vähättelyllä ei pelkästään vaaranneta kestävää maataloutta, vaan myös eläinten ja ihmisten terveyttä.

Glyfosaatti tuhoaa satokasvien mikroravinteita
Don Huber kertoo tutkimuksistaan: Olen tutkinut glyfosaattia 20 vuotta. Aloin kiinnittämään huomiota nähdessäni ”take-all” -sienitaudin lisääntyvän säännönmukaisesti vehnässä, johon edeltävänä vuonna oli käytetty glyfosaattia rikkaruohojen torjumiseksi. Tauti voi tuhota koko vehnäsadon.
Koetin saada selville mikä syy-yhteys ko. taudin ja glyfosaatin välillä on. Havaitsin glyfosaatin vähentävän mangaania kasveissa. Mangaani on olennainen osa monien kasvien puolustusjärjestelmää, joka suojaa kasveja taudeilta ja ympäristön stressiltä. Glyfosaatti kykenee mitätöimään kasviravinteiden, kuten mangaanin, kuparin, kaliumin, raudan, kalsiumin ja sinkin ravitsemuksellisesti funktionaaliset vaikutukset.

40 kasvitautia glyfosaatista
Glyfosaatti tappaa rikkaruohot sitomalla välttämättömiä ravinteita, joita kasvit tarvitsevat pitääkseen puolustuksensa kunnossa. Glyfosaatti ei tapa rikkaruohoja välittömästi, vaan vaimentaa niiden puolustusmekanismit. Näin se tasoittaa tietä maassa oleville taudinaiheuttajille, jotka pääsevät tekemään rikkaruohoille tappavan työnsä. Glyfosaatti heikentää kasvin ja altistaa sen maaperäisille sienitaudeille.
Kasvitautien määrä on lisääntynyt yleisesti viimeisten 15–18 vuoden aikana. Neljä pääasiallista maaperän kasvintuhoojasientä ovat Fusarium, Phytium, Rhizoctonia ja Phytophthora, jotka aktivoituvat entisestään glyfosaatin käytön yhteydessä. Homesienet, kuten Fusarium, tuottavat tietyissä olosuhteissa mykotoksiineja, jotka ruokaketjuun levitessään aiheuttavat sairauksia eläimille ja ihmisille. Se on myös syöpää aiheuttava. Glyfosaatin ja Fusariumin syy-yhteyksistä on paljon näyttöä.
Tähän asti on raportoitu 40 kasvitautia glyfosaatin käytön yhteydessä, ja määrä kasvaa sitä mukaa kun ihmiset huomaavat glyfosaatin ja tautien yhteyden.

Siemenperunoiden tuho
Eräänä varoittavana esimerkkinä Huber kertoo vierailustaan siemenperunanviljelijän tilalla Minnesotassa, jonka mailla kasvoi yli 400 hehtaaria siemenperunaa. Viime vuoden Roundupia sietävän soijapavun jäljiltä siemenperunamukulat sisälsivät niin runsaasti glyfosaattia, ettei niitä voitu käyttää siemenperunoina eikä voitu sellaisiksi sertifioida.

Karjalle hedelmättömyyttä
Glyfosaatin puoltajat sanovat aineen käytön olevan ympäristöystävällistä. Emeritusprofessori Huber on ehdottomasti toista mieltä: se on kertakaikkiaan väärä mielikuva. Glyfosaatti on tärkein yksittäinen tekijä eräiden kasvien altistumisessa sekä taudeille että myrkyille. Myrkylliset aineet voivat aiheuttaa vakavia terveysuhkia eläimille ja ihmisille. Myrkyt voivat tartuttaa sekä kasvin juuret että kukinnot tai tähkät sekä levitä sitten muihin kasvinosiin. Olkien myrkkypitoisuudet voivat olla kyllin korkeita saattaakseen nautakarjan ja siat hedelmättömiksi.

Niin voimakkaan mineraalikelaatinmuodostajan kuin glyfosaatin päästäminen ruokaketjuun kerääntymään rehuihin, elintarvikkeisiin ja juurien kautta tihkumalla pohjaveteen, saattaa aiheuttaa merkittäviä terveysuhkia eläimille ja ihmisille. Tähän tarvitaan lisää tieteellisiä arviointeja.
Sellaiset mikroravinteet kuin mangaani, kupari, kalium, rauta, magnesium, kalsium ja sinkki ovat olennaisia ihmisen terveydelle. Kaikkia näitä voi glyfosaatti vähentää. Mineraaliravinteita on vähemmän glyfosaatilla käsitellyissä kasveissa. Tämä heijastuu ruokakasvien ravitsemuksellisena heikentymisenä.
On myös raportteja allergisista reaktioista, kuten mahavaurioista, joita geenimuunneltu Roundupin sietokyvyn geeni (RR-geeni) on aiheuttanut. Ko. geeni vähentää mikroravinteiden tehoa jopa 50 prosenttia sinkin ja mangaanin osalta varsin merkittävä vaikutus, ellei kasveja ole täydennetty mikroravintein. Tämä voi olla syynä myös satotappioihin, joista on raportoitu RR-kasvien yhteydessä.
Näitä reaktioita on tarpeen tutkia; tarvitsemme paljon enemmän tietoa, jota meiltä edelleen puuttuu. Tällainen tutkimus on estetty patoamalla informaation saantia.

Tiedeyhteisöltä salataan tietoa
Suurinta osaa tutkijoista on valitettavasti kielletty astumaan tälle tutkimussektorille. Heidän ei anneta tutustua ns. isogeenisiin linjoihin eli tavanomaisiin ja Roundupia sietäviin kasvilinjoihin, jotka muilta osin ovat samanlaisia. Tähän aineistoon tutkijoilta on pääsy kielletty. [Ongelma piilee siinä, että glyfosaattia ja gm-kasveja tuottava teollisuus ei anna riippumattomille tutkijoille tarpeellisia tietoja omista tutkimuksistaan. Julkisuuspolitiikassaan alan teollisuus on omaksunut salailun, tutkimustulostensa kosmeettisen sormeilun ja tuotteidensa turvalliseksi kehumisen toistamisen toim. huom.]
Huber ja Johal toteavat, etteivät ole koskaan luottaneet runsaaseen yhden kasvintuhoaineen käyttöön. Meidän täytyy käyttää glyfosaattia harkitusti ja korjata sen aiheuttamia vahinkoja. On vaikea löytää eekkeriäkään USA:sta, jossa ei olisi käytetty glyfosaattia viimeisten kolmen vuoden aikana. Jos jatkamme sen väärinkäyttöä, on vain ajan kysymys koska näemme vielä vakavampia kielteisiä seurauksia: myrkkypitoisuudet satokasveissamme kasvavat, ravintoarvot vähenevät ja glyfosaatti on suoraan läsnä ruokakasveissamme.
Glyfosaatin vaikutuksista on paljon vakavia kysymyksiä, joihin tarvitsemme vastauksia, jotta voimme jatkaa tämän teknologian käyttöä. En usko että voimme enää sivuuttaa näitä kysymyksiä, jos tahdomme varmistaa turvallisen ja kestävän ruokavarannon ja runsaat sadot.

Kääntänyt ja toimittanut
Markku Rämö

Lähde: The Organic & Non-GMO Report
(www.non-gmoreport.com, http://bioseguridad.blogspot.com)